Metsähallitus edistää metsäluontoa ja saamelaiskulttuuria enemmän kuin valtio

Metsähallitus edistää porotaloutta liki puolella siitä määrästä mitä elinkeino saa maataloustukea. Kuva: Veikko Maijala

Metsähallitus edisti viime vuonna luonnon monimuotoisuutta, metsien virkistyskäyttöä, porotaloutta ja saamelaiskulttuuria 56 miljoonalla eurolla. Se näkyy muun muassa talousmetsien lahopuun määrässä, joka on jopa moninkertainen muihin metsänomistajiin verrattuna.

Suurimman hyödyn Metsähallituksen kustantamista yleisistä yhteiskunnallisista velvoitteista sai luonnon monimuotoisuus, jota vuonna 2016 edistettiin 35 miljoonalla eurolla. Virkistyskäyttöä huomioitiin yli 13:lla, saamelaiskulttuuria yli kolmella, työllisyyttä 2,6:lla ja porotaloutta yli kahdella miljoonalla eurolla.

Summat ovat varsin suuria. Esimerkiksi valtion budjetista maksettavien metsiensuojelumäärärahojen määrä on tälle vuodelle vain noin 13 miljoonaa euroa – alle 40 prosenttia Metsähallituksen vastaavista velvoitekustannuksista. Lisäksi valtion panostus kohdistuu moninkertaiselle alueelle.

Saamelaiskäräjien mukaan valtio tuki saamelaiskulttuuria viime vuonna 176 000 eurolla. Metsähallituksen kulut tähän kohteeseen olivat siis yli 17-kertaiset.

Porotalous taas saa tukea myös maa- ja metsätalousministeriön kautta maataloustukina, Maaseutuviraston mukaan noin 4,5 miljoonaa euroa vuonna 2016. Metsähallituksen kautta tuleva panostus olisi siis tähän verrattuna liki puolet. Tämän lisäksi valtio tukee porotaloutta maksamalla petovahinkokorvauksia ja investointitukia.

Panostus on pääosin saamatta jäänyttä tuloa

Metsähallituksen yleiset yhteiskunnalliset velvoitteet (YYV) kustannetaan tinkimällä Metsätalous Oy:n ja Kiinteistökehityksen – entinen Laatumaa – liiketoiminnasta.

Velvoitteiden kokonaissumma on suuri myös Metsähallituksen rahavirtoihin verrattuna: sen liiketoiminnan liikevoitto oli viime vuonna 103 miljoonaa euroa. Ilman velvoitteita voitto olisi siis voinut olla 54 prosenttia suurempi.

Liiketoiminnan voitosta Metsähallitus maksoi viime vuonna valtion budjetin tulopuolelle osinkoa 96 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi Metsähallitus Metsätalous Oy maksaa valtion tuloveroa.

Liiketoiminnasta tinkiminen tarkoittaa suurimmalta osin sitä, että yhtiö jättää hakkaamatta puuta, jota se voisi ilman velvoitteita myydä. Panoksista 47 miljoonaa euroa aiheutui tällä tavoin saamatta jääneistä tuloista.

Toiseksi suurin osuus, kolme miljoonaa euroa, aiheutui velvoitteiden vaatimista lisätöistä, kuten suunnittelusta. Lisäksi kiinteistökauppaa harjoittavan Metsähallitus Kiinteistökehityksen osuus oli kaksi miljoonaa euroa.

Metsäpuro keväällä. Kuva: Krista Kimmo
Eniten Metsähallituksen yhteiskuntavelvoitteista hyötyy luonto. Kuva: Krista Kimmo

Hyötyä metsäluonnolle

Yleisten yhteiskunnallisten velvoitteiden takia hakkaamatta jätettyjä metsäalueita ei lasketa muihin luonnonsuojelutilastoihin, lukuun ottamatta tuottavan metsämaan monimuotoisuuskohteita.

Velvoitteiden tausta on Metsähallituksen itse vapaaehtoisesti käyttöön ottamissa toimintatavoissa. Metsähallituksen ympäristöoppaan uudet linjaukset vuonna 1993 ja vuonna 1996 aloitettu alue-ekologinen suunnittelu muuttivat valtion metsien käsittelyä, lisäsivät luontokohteita ja käyttörajoituksia.

Sittemmin ne muuttuivat velvoitteiksi ja lopulta ne kirjattiin lakiin Metsähallituksesta. Maa- ja metsätalousministeriö alkoi vaatia arviota niihin käytettävistä panoksista ja saatavista hyödyistä vuodesta 2007 alkaen.

Laissa säädetään velvoitteiden määrästä vain että niiden pitää olla ”riittäviä”. Valtion omistajapolitiikan mukaan velvoitteilla saavutettavien hyötyjen taso ei saa laskea.

Toteutumista seurataan

Myös velvoitteiden laadullista toteutumista seurataan. Monimuotoisuushyötyjen saavuttamista kuitenkin rajoittaa, että valtionmaat painottuvat pohjoisiin ja karuihin maihin ja mitä tulee monimuotoisuuden kannalta tärkeimpiin alueisiin, ne on enimmäkseen jo suojeltu.

Esimerkiksi lahopuun määrä on velvoitealueilla Etelä-Suomessa 50 prosenttia suurempi muihin valtion talousmetsiin verrattuna, yli 16 kuutiota hehtaarilla. Muilla metsänomistajilla vastaava luku on kolme.

Kainuussa ja Lapissa velvoitealueiden lahopuumäärä on 15 kuutiota hehtaaria kohti, kun se muissa valtion talousmetsissä on viisi ja kahdeksan kuutiota vastaavasti. Muiden metsänomistajien luvut ovat Kainuussa kaksi ja Lapissa runsas neljä kuutiota hehtaarilta.

Velvoitealueet ovat seurannan mukaan kytkeytyneet suojelualueisiin hyvin. Luontokohteet taas säilyvät hakkuissa paremmin kuin yleensä metsänomistajilla: viime vuonna kokonaan tai lähes kokonaan säilyneiden luontokohteiden osuus oli lähes sata prosenttia.

Päätehakkuiden yhteydessä jätettyjen säästöpuiden määrä oli suurempi kuin tavoitteet. Metsähallituksen ympäristöoppaassa asetettu kymmenen puun hehtaaritavoite ylitettiin – luku oli 11,7. Metsäsertifioinnin vaatimusten mukaisia säästöpuita jätettiin kaatamatta kokonaista 21 kappaletta hehtaaria kohti, kun vaatimus on kymmenen.

Lisäksi monimuotoisuutta on lisätty aktiivisin toimin, muun muassa ennallistamalla ja kulotuksella.

Virkistyskäyttö on laajaa

Virkistyskäyttöä seurattiin erityisesti Kainuussa. Kävijämääriä tavanomaisissa talousmetsissä arvioitiin metsäteiden käytön perusteella.

Tutkimusten mukaan metsätaloutta varten rakennettujen teiden käyttäjistä Kainuussa 85 prosenttia on virkistyskäyttäjiä. Näin talousmetsien virkistyskävijöiden määräksi arvioitiin 500 000.

Suojelu- ja retkeilyalueilla kävijöitä taas oli noin 250 000. Pienempi määrä ei johdu ainakaan suojelualueiden vähäisyydestä: suojelualueet ovat Kainuussa korkeintaan kymmenen kilometrin päässä oikeastaan vain Oulujärvellä eikä etäisyys ole missään Kainuussa 50 kilometriä suurempi.

Metsästyslupia valtionmaille myönnettiin koko maassa liki 140 000. Pienriistan metsästäjien ja vapakalastajien arvioitiin kuluttaneen valtionmetsissä yhteensä 370 000 päivää.

Virkistyskäyttöä on tuettu erityishakkuilla, kuten poimintahakkuilla. Ne painotetaan usein matkailukeskusten lähelle, jotta matkailu hyötyisi.
Erityishakkuiden osuus päätehakkuun luonteisista hakkuista oli Metsätalous Oy:n hakkuissa yli 12 prosenttia. Virkistysarvojen lisäksi ne hyödyttivät monimuotoisuutta, porotaloutta ja riistanhoitoa.

Pinta-alassa laskettuna velvoitepanokset ovat säilyneet suurin piirtein ennallaan. Näin siitä huolimatta, että valtion talousmetsiä on muutettu suojelualueiksi, ja yleensä suojelu kohdistuu monimuotoisuuden kannalta tärkeimpiin alueisiin, jolloin niihin kohdistuneet panostukset katoavat velvoitetilastoista.

Linkitämme Metsähallituksen yleiset yhteiskunnallliset velvoitteet 2016 -seurantaraportin tähän heti kun se julkaistaan verkossa.


Metsähallituksen yleiset yhteiskunnalliset velvoitteet 2016 – seurantaraportti

Metsähallitus

Suomen metsien omistuksesta forest.fi:ssä


 

Kirjoittaja

Hannes Mäntyranta

Liitetyt tiedostot

  • ff_graafi_suo_Metsien_omistus_2015

    Metsien omistus Suomessa

  • ff_graafi_suo_Etaisyys_suojelualueista_2015

    Etäisyys suojelualueilta Suomessa

  • ForestFi Graafi Metsien suojelu Suomessa

    Metsien suojelu Suomessa

Kirjoita kommentti