Tulenteko | Tarinat | Puhdetyöt

Hiisi | Metsänhaltiat | Kettu

HIISI Hiisi - pyhä lehto Ennen kristinuskon leviämistä kansan keskuuteen suomalaiset palvoivat metsän jumalia. Palvontapaikkaa nimitettiin hiideksi, pyhäksi lehdoksi. Hiisi oli ihmisten ajatuksissa kuin temppeli: sinne kokoonnuttiin nauttimaan juhla-aterioita ja uhraamaan suurille metsän jumalille. Hiisi sijaitsi useimmiten pienellä kumpareella, kivikkoisella mäellä tai kallioisella rinteellä. Paikalla oli usein myös vettä: lähde, lampi tai puro. Elämänpuun vertauskuvana siellä oli yleensä muita merkittävämpi puu tai pensas. Puu, kivi ja vesi merkitsivät tuonpuoleisen maailman rajaa, sillä hiisi oli myös portti menneisyyteen ja yhteys vainajiin, joiden uskottiin ohjailevan onnea ja hyvinvointia. Vuonna 1229 Rooman Paavi Gregorius IX antoi Suomen kirkolle oikeuden ottaa hiidet ja pyhät lehdot haltuunsa. Papisto ryhtyi hävittämään hiisiä ja pyhiä metsiä: puita hakattiin ja uhrikiviä upotettiin veteen. Hävitystyötä kesti satoja vuosia, sillä syvälle kansan mieliin juurtuneiden uskomusten kitkeminen ei ollut helppoa. Puita ja lehtoja kaadettiin 1800-luvun lopulle saakka. Vielä 1890-luvulla Rantasalmelta löytyi vanhojen uhripuiden oksilta uhrianteja. Pyhät lehdot säilyvät yhä paikannimissä: Hiiunniitty, Hiidenniemi, Hiisilä - arvoitukselliset nimet kartalla johdattavat outoon, kiehtovaan maailmaan. Kristinuskon saadessa jalansijaa pyhien lehtojen puita kaadettiin ja tilalle tuli uusia tunnuksia, kuten kirkko tai risti. Nimiä muutettiin: Hiidenkalliosta tuli Kirkkokallio. Joskus vanha pyhä paikka sai ristin ja uuden nimen vain kulissiksi, säästyäkseen hävitykseltä. Mutta vähitellen se, mikä ennen oli ollut pyhää, muuttui pahaksi ja pelottavaksi. Hiidestä tuli kirosana, joka tarkoitti paholaista tai helvettiä. Uusia paikkoja nimettiin hiisiksi, nyt tarkoittamaan paholaisten ja jättiläisten asuinsijoja. Vanhoilla pyhillä paikoilla myös maa kätkee sisäänsä muistoja. Kasvillisuuden alta saattaa löytyä alttarimainen kivikehä tai kiviröykkiö. Voit katsella metsämaisemaa uusin silmin: halkaiseeko tie pyhän lehdon, pulppuaako lähde pyhää vettä?. Metsät, mäet ja purot eivät ole enää vain metsiä, mäkiä ja puroja... Lue aiheeseen liittyvät tehtävät
Tämän sivun alkuun	Seuraava tarina

Lähteet:

Kovalainen & Seppo: Puiden kansa, 1997

Anttonen: Mitä tutkimista pyhässä?, 1996