Elämänpuu, maailmanpuu

Ennen luonnontieteellisen ajattelun valtakautta maailmaa ja sen ilmiöitä selitettiin erilaisilla myyteillä. Eräs tällainen on on monissa kulttuureissa elänyt myytti maailmanpuusta. Maailmanpuuta pidettiin maailmanakselina, jonka ympärille maailmankaikkeus oli ryhmittynyt. Sen uskottiin kannattelevan taivaankantta ja näin pitävän maailmaa koossa. Se toimi myös yhdyssiteenä ihmisten ja ylhäällä asuvien jumalien välillä.

Maailmanpuuta vastaava elämänpuu esiintyy monissa maailman, ihmisen ja järjestyksen luomista kuvaavissa kertomuksissa. Elämänpuutarinat kuvaavat usein ihmiskunnan alkuaikaa, jolloin ensimmäiset ihmiset ja jumalat elivät yhdessä paratiisissa. Puu kantoi monenlaisia hedelmiä, lintuja ja muuta ihmisten toivomaa yltäkylläisyyttä. Elämänpuu sijaitsi maailman keskuksessa ja yletti taivaaseen asti, juuret puolestaan syvälle maan uumeniin. Puu toimikin välittäjänä maanpäällisen ja taivaallisen elämän välillä.

Muinaisessa Egyptissä pidettiin kunniassa sykomoria (metsäviikunapuuta), sumerilaiset kunnioittivat elämänpuuna kasvullisuuden jumalaa Dumuzia, muinaiset kiinalaiset persikka- ja mulperipuuta, kelttiläiset druidit tammea. Vastaavanlaisia pyhiä puita, usein kosmisiksi symboleiksi nostettuja, on ollut melkein kaikilla vanhoilla kansoilla.

Suomessa elämänpuutarinaa edustaa runo kultapyöratammesta:

Laulan tähän talohon, laulan pihlajan pihalle, tammen keskitanhualle. Kasvoi tammi tanhualla, tammella tasaiset oksat, joka oksalla omena, omenalla kultapyörä, kultapyörällä käkönen.

Käkönen kukahtelevi, kulta suusta kumpuavi, vaski leuoilta valuvi, kultaisehen kuppisehen, vaskisehen vakkasehen. (Vanha suomalainen runo)