![]() |
|
||||||||
![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]()
|
Nuotiolla
Tulenteko |
Tarinat |
Puhdetyöt
Nuotion paikka |
Sytyttäminen |
Tulen hoitaminen |
Sammuttaminen
Sytyttäminen
Tulenteko perustuu palamiseen kemiallisena ilmiönä.
Ensimmäiseksi tarvitaan sytykkeitä. Kaupoista
saa sytytyspaloja ja -nesteitä, mutta myös luonnosta löytyy
hyviä sytykkeitä. Pienet kuivaneet risut ja oksat, kuiva heinä
tai kaisla, turve ym. syttyvät helposti. Niistä tehdään
nuotion pohjalle nyrkin kokoisia palloja. Erittäin hyvä sytyke
on kiehinen, joita metsässä voi helposti tehdä itse. Jos
lähistöllä on tervaskantoja, niistä vuolemalla saa hyvin syttyviä lastuja. Muistathan, että puiden tai niiden oksien katkomiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa (ks. jokamiehen oikeudet).
Toiseksi tarvitaan tulitikut. Sytyttäminen
aloitetaan siltä puolelta, mistä tuulee. Kun risut syttyvät,
niitä lisätään tuleen varovasti. Jos puut ja risut laitetaan
nuotioon liian tiiviisti, tuli tukehtuu. Tulen on saatava ilmaa
ja sopivasti vetoa (siis happea).
Kolmanneksi tarvitaan polttopuita. Alussa
nuotioon on hyvä lisätä pieniä puita. Kun ne palavat hyvin,
voidaan lisätä suurempia polttopuita. Polttopuut voidaan tuoda
retkelle mukana tai ne voidaan tehdä paikan päällä. Silloin
mukana on oltava saha ja kirves. Myös polttopuiden tekemiseen
metsästä on kysyttävä maanomistajan lupa.
Tuli kansanperinteessä
Sytykkeet, tikut ja polttopuut varataan
valmiiksi lähettyville, kun tulentekoon ryhdytään. Jos kesken
kaiken joudutaan etsimään sopivia puita, tuli voi päästä
hiipumaan, ja homma taytyy aloittaa alusta. Nuotion äärelle on
turvallisuussyistä varattava aina myös vettä
Lähde:
Luokasta luontoon, retkeilyn tiedot ja
taidot.
Suomen Latu ry 1988
| ||||||||