Metso on maamme suurin kanalintu. Naaras eli koppelo painaa täysikasvuisena pari kiloa ja uros neljä kiloa. Metso on havumetsien lintu, joka hylkii asutusta ja ihmisiä. Sen ravintona ovat siemenet, marjat, varpujen osat ja talvella männyn neulaset. Metso on Suomessa uhanalainen laji.

Lähde: Havas. P & Sulkava S.
Suomen luonnon talvi, 1987 Kirjayhtymä

Metso kävelee tai sukeltaa lennosta lumeen ja kaivautuu sitten lumen alla 0.5-1 m . Sitten se pysähtyy muotoilemaan varsinaisen makuusijan. Mikäli lunta ei ole tarpeeksi, kanalinnut voivat yöpyä matalassa avokiepissäkin.

Vasemmalla on menokäytävä, joka on linnun kaivautuessa ja yön aikana tukkeutunut lumella, Oikealla lentoaukko on avoin.

Todennäköisesti lintu on viettänyt tässä kiepissä useita tunteja, koska kiepissä on ulostekasa.

Lämmönsäätö talvipakkasilla ja suojasäässäkin kovalla tuulella on tärkeää. Meltauksen riistantutkimuslaitoksella tutkija Marjakangas mittasi kesyn metson kiepin lämpötilaa 1983. Kovassa pakkasessa metso kaivautui itse kieppiin tutkimuslaboratorion lähelle ja siihen kiinnitetyt anturit mittasivat lämpötilaa. Metson selän lähellä lämpötila oli 4-6 lämpöastetta, vaikka ulkona paukkui n. 18 C:een pakkanen.

Kieppi on turva kanahaukoilta ja muilta petolinnuilta. Ne eivät näe sitä. Menokäytävä on usein kaareva ja linnun haistanut näätä tai kettu erehtyy linnun todellisesta sijainnista ja se ehtiikin usein pyrähtää lentoon aivan saalistajan vierestä. Kiepin on oltava riittävän tilava, etteivät seinät sula ja jäädy, jolloin kiepistä olisi hidasta ja vaarallsita poistua. Lentäminen kieppiin jättää mahdollisimman vähän jälkiä petojen seurattavaksi. Lumen läpi haihtuu hyvin vähän hajuaineita.

Lähde: Havas, P. & Sulkava, S. 1987: Suomen luonnon talvi - Kirjayhtymä