13 000 hehtaaria lisää valtion talousmetsiä suojeluun

Metsähallitus siirtää yli 50 miljoonan euron edestä talousmetsiä suojelualueiksi. Kyseessä on suurin yksittäinen Metso-ohjelmassa tehty suojelupäätös.

Valtion maaomaisuutta hoitava Metsähallitus siirtää pysyvästi suojeluun 150 talousmetsäkohdetta, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 14 780 hehtaaria. Kokonaispinta-alasta noin 1500 hehtaaria on rajausten sisälle jääviä joutomaita ja vesiä ja loput 13 000 hehtaaria ovat talousmetsää.

Nyt suojeltava alue vastaa pinta-alaltaan Lahden kaupungin kokoista aluetta. Suurin osa alueista sijaitsee Oulu-Kuhmo-linjan eteläpuolella, mutta kohteita on aina Etelä-Lappia myöten.

Kartassa on esitetty, missä Metsähallituksen vuonna 2014 suojeluun siirtämät 150 talousmetsäkohdetta sijaitsevat.
Kartassa on esitetty, missä Metsähallituksen vuonna 2014 suojeluun siirtämät 150 talousmetsäkohdetta sijaitsevat.

Suojelupäätöksen taustalla on Jyrki Kataisen hallituksen päätös, jonka mukaan Metso-suojelualueen laajentamista jatketaan osoittamalla valtion, kuntien ja julkisyhteisöjen mailla uusia suojeltavia kohteita yhteensä 20 000 hehtaaria.

Kevään 2014 kehysriihessä Metsähallituksen osuudeksi päätettiin 13 000 hehtaaria.

Suojeltavien kohteiden markkina-arvo on yli 50 miljoonaa euroa. Esimerkiksi vuonna 2013 ympäristöministeriö käytti noin 34 miljoonaa euroa Metso-kohteiden hankkimisiin yksityismailta. Suojeluun sillä saatiin noin 7600 hehtaaria.

Ekosysteemipalvelut säilyvät talousmetsissäkin

Suojeltavat alueet siirtyvät siirtyy pois Metsähallituksen metsätalouden resursseista ilman korvausta, kertoo Metsähallituksen metsätalouden kehitys- ja ympäristöpäällikkö Antti Otsamo.

Otsamon mukaan valtionmaiden arvokkaimmat metsäkohteet on siirretty jo aiemmin metsätalouden ulkopuolelle. Osalla nyt suojelluista 13 000 metsähehtaarista metsätaloutta oli rajoitettu jo ennen päätöstä.

Olisiko 50 miljoonalla eurolla saatu arvokkaampaa metsää suojeluun, jos olisi ostettu yksityismaita? Näin yksioikoisesti ei voi ajatella, sanoo PTT:n tutkimusjohtaja Paula Horne.

Pääosa suojeltavista kohteista sijoittuu nykyisten suojelualueiden läheisyyteen, mikä lisää ajan myötä suojelualueiden kytkeytyneisyyttä ja nostaa kohteiden suojeluarvoa. Valtion mailta saadaan myös helpommin uusia suuria suojelukokonaisuuksia.

Toisaalta talousmetsien hoito on kehittynyt niin paljon, että monista luontoarvoista voidaan pitää huolta osana metsätaloustoimintaa.

”Suurin osa ekosysteemipalveluista voidaan säilyttää talousmetsissä käyttämällä niitä keinoja, jotka Metsähallitus otti käyttöön vuonna 2012 julkaistussa ympäristöoppaassa”, sanoo Horne.

Metsää ja vettä. Kuva: Krista Kimmo
”Suurin osa ekosysteemipalveluista voidaan säilyttää talousmetsissä käyttämällä niitä keinoja, jotka Metsähallitus otti käyttöön vuonna 2012 julkaistussa ympäristöoppaassa”, sanoo PTT:n tutkimusjohtaja Paula Horne. Hänen mukaansa talousmetsien hoidon laatua on lisännyt ennen kaikkea metsätöiden suunnittelun laadun parantuminen.

Hornen mukaan talousmetsien hoidon laatua on lisännyt ennen kaikkea metsätöiden suunnittelun laadun parantuminen. Metsätöiden vaikutus esimerkiksi vesitalouteen ja ravinnetasapainoon otetaan huomioon, eläimille jätetään tiheikköjä ja suojaa.

”Kansantalousvaikutuksia ei ole selvitetty”

Toisaalta 50 miljoonaa on vain maiden kertamyyntihinta. Suojelupäätöksessä ei ole laskettu tuloja, jotka Metsähallitukselta jäävät tulevaisuudessa saamatta.

Jos valtion mailla lisätään samaan aikaan suojelua ja jäljelle jäävien talousmetsien tuottovaatimusta, riski on, että talousmetsien käyttötavoitteet koventuvat. ”Se on lyhytnäköistä politiikkaa”, Horne sanoo.

MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola kysyy, onko valtiolla ylipäätään varaa lisäsuojeluun nykyisessä taloustilanteessa. Suojelupäätösten kansantaloudellisia vaikutuksia ei ole hänen mukaansa selvitetty.

Toistaiseksi puuvarat riittävät sekä lisääntyvän suojelun että metsäteollisuuden uusien investointien aiheuttaman ennakoidun lisäkysynnän täyttämiseen. ”Mutta jos lisäsuojelua tarvitaan, miksei sitä voi tehdä yksityisellä rahalla”, Tiirola kysyy.

Tiirolan mielestä hyvä esimerkki on Suomen luonnonperintösäätiö. Se ostaa yksityisiltä kerätyillä rahoilla maata suojeluun.

Metso-ohjelma on osoittanut, että yksityisillä metsänomistajilla on halua tarjota maitaan suojeluun. ”Metso-ohjelma on myös läpinäkyvä. Se kertoo, mitä suojelu oikeasti maksaa”, Tiirola muistuttaa.

Se, millä tavalla valtionmaat suojellaan, vaikuttaa suojelupäätöksen sosiaaliseen merkitykseen. ”Tiukka suojelu tai liittäminen kansallispuistoon rajoittaa esimerkiksi jokamiehenoikeuksia, metsästystä tai motorisoitua liikkumista metsässä”, Horne muistuttaa.

Krista Kimmo

Metsähallituksen tiedote suojelupäätöksestä

Metso-ohjelman kotisivut

 

Kirjoittaja

Krista Kimmo

Kirjoita kommentti