Näkökulma

Brexit, metsävaratieto ja Pokémon Go

Kirjoittaja

Anders Portin

Kirjoittaja on Suomen Metsäyhdistyksen toiminnanjohtaja.

Vuodenvaihde on aikaa, jolloin pysähdytään hetkeksi ja mietitään mennyttä vuotta. Ja katsotaan samalla tulevaan.

Vuosi sitten oli juuri solmittu Pariisin ilmastosopimus. Melkein kaikki maailman maat, niin suuret kuin pienet, joukossa kehitysmaita sekä teollisuusmaita, öljyntuottajia ja -kuluttajia, olivat yhdessä tunnustaneet ilmastonmuutoksen. Huolestuneina sen vaikutuksista ekosysteemeihin ja planeettamme tulevaisuuteen ne sopivat jatkotoimista ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Ilmastonmuutoksen skeptikot olivat jääneet vähemmistöön ja populismi nujerrettu. Näin ainakin luultiin. Tiedettiin, että Euroopan unioni tulee etenemään asiassa, kunhan komissiosta tulisi tarkempia askelmerkkejä ja iloittiin siitä, että myös Yhdysvallat ja Kiina olivat mukana.

Ensin piti vain käydä kansanäänestys Britanniassa sekä presidentinvaalit Yhdysvalloissa. Kummassakin tapauksessa tulos näytti etukäteen katsottuna selvältä. Ja vaikka vaalitaistoissa aina tunteet kuumenevat ja faktaa väännetään oman asian eduksi, kummassakin tapauksessa esiintyi tavallista enemmän, kauniisti sanottuna, muunneltua totuutta.

Vuoden 2016 aikana myös metsäpuoli sai oman annoksensa faktatulkinnoista, kun metsänielukysymyksestä keskusteltiin sekä Suomessa että EU-tasolla. Yhtäkkiä metsien käyttö ja biotalous ei kaikkien mielestä olekaan edes ilmaston kannalta positiivinen asia. Metsäsektori on joutunut puolustuskannalle kertoessaan, miten metsiä käyttämällä ilmassa olevaa hiiltä kierrätetään tuotteiden, energian ja metsänielujen välillä, ja kuinka lisäkasvu sitoo hiiltä pois ilmakehästä.

Kulunut vuosi oli myös vuosi, jolloin sana digitalisaatio sai konkreettisemman merkityksen metsätoimijoille. Ala on ollut jo pitkään paikkatietojärjestelmien eturintamassa esimerkiksi puuta kuljettavien kuorma-autojen satelliittipaikannuksen ansiosta. Viime vuosien aikana järjestelmät ovat kehittyneet, ja ne on otettu eri aloilla tehokkaammin käyttöön. Tänä vuonna oli metsäalan vuoro.

Metsävaratieto on ollut olemassa bitteinä jo kauan, mutta jäykkien ja suurten tietojärjestelmien takana. Tietotekniikan harppausten ja uusien tehokkaiden tablettien ja taskulaitteiden myötä käyttömahdollisuudet kasvoivat nopeasti.

Metsäalalla oltiin yhtä mieltä siitä, että digitalisaation mahdollisuuksia kannattaa hyödyntää, mutta linjanvedoista ja pelisäännöistä oli käytävä keskustelua. Hyvä että käytiin, sillä epäselvä tilanne olisi haitannut eniten metsäalaa itseään. Nyt on mahdollisuus katsoa eteenpäin, ja jo ensi vuoden aikana on odotettavissa sovelluksia, jotka pitkällä aikavälillä hyödyttävät koko alaa.

Vuoden 2016 ilmiö oli varmasti Pokémon Go. Mobiilipeli nousi parissa päivässä täysin tuntemattomasta kaikkien tietoisuuteen. Pian näimme kaikilta mantereilta ja maailmankolkilta kuvia, joissa ihmiset hyvinkin eri taustoista ja ryhmistä metsästivät Pokémon-stoppeja ja -hahmoja.

Pelivillitys on mainio esimerkki ainakin kahdesta nykyajan megatrendistä: globalisaatiosta sekä digitalisaatiosta. Mutta ehkä ennen kaikkea leikin, kilpailumomentin ja innostamisen merkityksestä. Menetelmät ja tekniikka muuttuvat, mutta ihminen on pohjimmiltaan hyvinkin samankaltainen kuin aina.

Mitä me tästä opimme, kun katsomme tulevaan vuoteen? Ainakin tämä nostaa esiin kolme hyvinkin ajankohtaista asiaa: tiedon, digitalisaation sekä innostamisen.  Ne kiteyttävät myös Metsäyhdistyksen tavoitteet Suomen itsenäisyyden juhlavuodelle 2017.

Kirjoita kommentti