Tiedote

Eeva Hellström: Tervetuloa Metsäpäiville!

Suomen Metsäyhdistyksen puheenjohtaja Eeva Hellström totesi Metsäpäivien avajaispuheessaan, että suomalainen metsäsuhde on sekä värikäs että vastuullinen.

Tervetuloa Metsäpäiville, joita vietämme nyt 89. kertaa. Tällä kertaa kokoonnumme Metsäpäiville erityisenä juhla-aikana, juuri satavuotisen syntymäpäivämme alla.

Suomi 100 -juhlavuoden metsäteemana on ollut Suomalainen onni asuu metsässä. Taustalla on ajatus, että metsä koskettaa kaikkia joka päivä tavalla tai toisella, tiedostaen tai tiedostamatta. Siellä asuu onnemme.

Mitä tuo onni sitten on? Mitä metsä merkitsee erilaisille suomalaisille ja metsäammattilaisille, itseni mukaan lukien. Entä mitä se merkitsee suomalaiselle yhteiskunnalle?

Nuorten metsäsuhde on täynnä mahdollisuuksia

Lapsuuden ja nuoruuden kokemukset ovat usein merkityksellisiä koko tulevalle elämälle. Lapsuuden metsä voi muodostua metsäsuhdetta määrittäväksi avainkokemukseksi.

Ensimmäinen mieliin painunut oma metsäkokemukseni ei ollut suomalainen metsä, vaan suomalainen paperitehdas. Varhaisin muistamani koti sijaitsi nimittäin paperitehtaan porttien sisäpuolella. Kuten monilla muillakin ikäisilläni lapsilla, kouluaikainen metsäsuhteeni rakentui partion, koulun luontokerhon ja perheen kesämökin kautta. Muistan myös kotirannassamme, tehtaan puunvastaanottopaikalla olleet tukkilautat, joilta kesäisin hyppelimme luvattomasti uimaan. Pyydän metsäyhtiöltä anteeksi näin jälkikäteen, mutta eipä jäänyt tytölle epäselväksi mistä paperi tehdään.

Lapsuuden metsäsuhteeni oli kaupunkilaistytön metsäsuhde. Tulevillakin kaupunkilaislapsilla on jonkinlainen metsäsuhde – ja me voimme vaikuttaa siihen. Suomen Metsäyhdistyksen nuorisoviestinnässä panostetaan siihen, että metsä olisi luonteva osa kasvu- ja oppimisympäristöämme, myös kaupungeissa.

Viime kesänä Metsäyhdistys oli kumppanina Turussa järjestetyssä kansainvälisessä, kasvatuksen ja opetuksen ammattilaisille suunnatussa ulkona oppimisen suurtapahtumassa Ulos-Ut-Out! Tapahtumassa korostettiin, että luonto on merkittävä istuvasta elämäntavasta irrottava oppimisympäristö, joka tukee kasvua, vuorovaikutusta, osallistumista, terveyttä sekä kestävän elämäntavan omaksumista. Kaikkea tätä voidaankin edistää siirtämällä varhaiskasvatuksen, opetuksen ja nuorisotyön piirissä olevaa toimintaa sisältä ulos metsään.

Suhde metsään voi kehittyä paitsi metsässä vierailemalla myös sen tuotteiden kautta. Tuotteiden kauttahan oppilaat ovat suhteessa metsään ihan jokaisena päivänä, mikä tarjoaa luontevan tavan tuoda esiin elinkeinon näkökulmaa metsiin. Uuden opetussuunnitelman mukaan jo alakoulussa tutustutaan metsien hyötykäyttöön ja siinä kannustetaan käyttämään opetuksessa myös koulun ulkopuolisia asiantuntijoita.

Metsäyhdistys on jo 16 vuoden ajan ja lähes parinkymmenen yhteistyökumppanin kanssa tarjonnut pääkaupunkiseudun kuutosluokkalaisille mahdollisuuden tutustua talousmetsän hoitoon ja puusta saataviin tuotteisiin. Olisi hienoa, jos metsäalan asiantuntijat kutsuisivat kuutosia metsäretkelle kaikkialla Suomessa.

Suomalaisten metsäsuhde on täynnä väriä

Vaikka metsäsuhteen perusta luodaan lapsuudessa, metsäsuhde voi muuttua ajan myötä. Eri elämänvaiheiden varrella se voi jopa katketa, mutta se voi myös palautua. Metsäsuhde voi myös syntyä vasta myöhemmissä elämänvaiheissa. Esimerkiksi maahanmuuttajilla suhde suomalaiseen metsään syntyy monesti vasta aikuisena. Metsämessuillekin on tänä vuonna tulossa koululaisten ja eräiden erityisryhmien ohella 200 maahanmuuttajaa.

Ei ole olemassa oikeaa tai väärä metsäsuhdetta ja jokaisella voi olla useampia erilaisia metsäsuhteita. Metsäsuhteessamme on silti jotain yhteistäkin. Metsässä käytämme kaikkia aistejamme. Metsäympäristö herättää meissä tunteita ja synnyttää merkityksiä. Metsiin liittyy monia muistoja ja odotuksia. Metsällä on monille myös kulttuurinen merkitys kansallismaisemana.

Moni suomalainen on metsänomistaja. Metsänomistajuus vaikuttaa usein voimakkaasti yksilön metsäsuhteeseen, sillä se edellyttää tietoisempaa valintaa metsän eri käyttömuotojen ja käyttämättä jättämisen välillä. Metsäomistajaksi tullaan tavallisesti yli 50-vuotiaana, jolloin metsäomistajuus muokkaa usein jo melko vakiintunutta metsäsuhdetta.

Metsänomistajaksi tuleminen muutti omaakin metsäsuhdettani muutama vuosi sitten. Olen metsäni 18. omistajasukupolvi, joten tulevien sukupolvien tarpeet pistävät minutkin miettimään. Kun puolet metsästäni on talousmetsää ja puolet yksityistä suojelualuetta, ja kun metsäni on retkeilijöiden suosiossa, metsäni eri käyttömuotojen yhteensovittamista on pohdittava ihan käytännössä. Tätä samaa tekevät tuhannet metsäammattilaiset joka päivä.

Metsäammattilaiset toteuttavat metsäsuhdettaan vastuullisesti mutta hiljaa

Millainen on sitten metsäammattilaisen työhön perustuva metsäsuhde? Todennäköisesti se on hyvin ”suomalainen” ja siten hyvin moniulotteinen. Mutta tuommeko sitä riittävästi esille? Omasta metsäsuhteesta puhuminen on tärkeää ammattilaisellekin, sillä se on tapa tavoittaa ihmisiä, kertoa vastuullisuudesta ja osallistua yhteiskunnassa käytävään metsäkeskusteluun.

Kun aloitin metsäopintoni, metsäsuhteesta ei Metsätalolla juuri puhuttu, vaan ”metsäammattilaisen metsäsuhde” piti omaksua käytännön kautta. Harjoittelujen kautta tutuiksi tulivatkin metsätalouden monet käytännöt aina metsänmittauksesta ja viilujen kuivauksesta viidakkoveitsiin ja kalkkarokäärmeisiin asti. Uusiutuvien luonnonvarojen merkitys puolestaan korostui ympäristötieteen luennoilla, jossa maapalloamme verrattiin resursseiltaan rajalliseen avaruusalukseen.

Vaikka jokaisen ammattilaisen metsäsuhde on erilainen, metsäammattilaisilla on metsäsuhteessaan jotain yhteistäkin. Metsäammattilaiset on Suomessa jo toista sataa vuotta koulutettu ymmärtämään puuntuotannon kestävyyteen liittyvät pitkäjänteisyyden ja ylisukupolvisuuden vaatimukset. Kun metsäammattilainen tekee metsänhoidollisia päätöksiä tänään, hänellä saattaa olla takaraivossaan jopa sadan vuoden perspektiivi.

Erityisesti ilmastonmuutos lyhentää aikajännettä, jolla kestävyyteen on pyrittävä. Kyse ei ole enää vähittäisestä kehityksestä kohti parempaa maailmaa, vaan kiireellisesti tarvittavista siirtymistä johonkin aivan uuteen. Mitä se tarkoittaa metsätaloudelle, jossa kestävyyttä on totuttu ajattelemaan huomattavasti pidemmällä aikajänteellä?

Avainkysymys onkin, millaiset metsätalouden strategiat torjuvat tehokkaasti ilmastonmuutosta lyhemmälläkin tähtäyksellä, mutta samalla säilyttävät myös muut luonnon toiminnalle välttämättömät tai ihmiselle hyödylliset palvelut – aina luonnon monimuotoisuudesta virkistysmahdollisuuksiin asti, tai kuidusta polttoaineisiin.

Metsäammattilaisten kohtaamispaikka – Metsäpäivät – on yksi tänä syksynä 140 vuotta täyttäneen Suomen Metsäyhdistyksen vanhimmista toimintamuodoista. Metsäpäiviä on vuosikymmenten kuluessa vietetty eri tavoin, eri muodoissa, eri paikoissa. Vietämme nytkin Metsäpäiviä viimeistä kertaa nykyisessä muodossaan. ELMA-messuja ei ensi vuonna enää järjestetä. Siksi myöskään metsäpäiviä ei enää vietetä messujen yhteydessä. Haastamme teidät kaikki metsäpäivien aikaan ideoimaan miten metsäpäivät voisivat jatkossakin elää ajan mukana ja miltä tulevaisuuden Metsäpäivät voisivat näyttää.

Suomen Metsäyhdistyksen toiminnassa Metsäpäivät ovat osa toimintaympäristön seurantaa, jossa hiljaisten signaalien ja isojen uutisten joukosta poimitaan oleelliset. Erityisesti seurataan asioita, jotka vaikuttavat metsien kestävän käytön ja sen tuomien ratkaisujen hyväksyttävyyteen ja rooliin nyt ja tulevaisuudessa. Kerätty tieto jalostuu Metsäpäivien seminaariohjelmaksi, lasten ja nuorten opetusmateriaaliksi, Päättäjien Metsäakatemian vierailukohteiksi ja tietenkin yhdistyksen julkaiseman, koko metsäalan yhteisen verkkolehden forest.fi:n ajankohtaisiksi artikkeleiksi ja graafeiksi.

Suomen metsäsuhde on ratkaisuhakuinen

Myös eri yhteiskunnilla on erilaiset metsäsuhteensa. Viime metsäpäivillä kuulimme, miten Roman Schatz kuvaili saksalaisten metsäsuhdetta, joka monesta meistä kuulosti varmasti vieraalta. Eri maiden metsäkiistoja vertailleessa väitöskirjassani opinkin, miten helposti arvioimme toisten metsäsuhdetta vain omien linssiemme läpi. Opin, että metsien moniarvoinen käyttö edellyttää monipuolista dialogia metsistä – ei vain käytön kohteena, vaan myös omakohtaisena kokemuksena.

Eri yhteiskunnilla on erilainen tapa suhtautua metsään senkin suhteen, nähdäänkö metsä kehityksen edestä raivattavana esteenä, hävityksen jälkeisenä unelmana tai suojeltavana ikiluontona – vai nähdäänkö metsien kestävä käyttö ratkaisuna yhteiskuntamme suuriin haasteisiin tai viheliäisiin globaaleihin ongelmiin. Suomalaisen yhteiskunnan metsäsuhdetta leimaa paitsi moniarvoisuus, myös metsien monista mahdollisuuksista ponnistaminen.

Suomen Metsäyhdistyksen vaikuttajaviestinnässä käydään dialogia metsien mahdollisuuksista yhteiskunnan kehittämisessä ja globaalien ongelmien ratkaisuissa. Dialogin kumppaneina ovat etenkin yhteiskunnalliset päättäjät, nuoret vaikuttajat sekä toimittajat.

Päättäjien Metsäakatemiassa on järjestetty jo 43 kurssia ja kurssikonsepti on myyty useihin muihin maihin. Kuten olemme tänä vuonna erityisen kuumana käyneen metsien hiilinielukeskustelun myötä huomanneet, ymmärrystä metsien tarjoamista mahdollisuuksista ja ratkaisuista tarvitaan maailmalla yhä enemmän. Niinpä uutena toimintana Suomen Metsäyhdistys on tänä vuonna aloittanut EU-vaikuttajille suunnatun Metsäakatemian suunnittelun.

Suomalaisessa metsäpolitiikassa omaksuttu vahva linjaus siitä, että kestävästi ja älykkäästi käytettynä metsät ovat sekä mahdollisuus että ratkaisu näkyvät myös tämän vuoden Metsäpäivillä, joiden teemana on Koska metsien käyttö on ratkaisu.

Lähteenä käytetty julkaisua: Karhukorva, R., Kärkkäinen, S. ja Paaskoski, L. (2017) Metsäsuhteiden kenttä. Luston julkaisuja 1 (2017).

Kirjoittaja

Suomen Metsäyhdistys ry

Kirjoita kommentti