Ennallistamiselle haetaan kriteerejä

Lähtötilan määrittely on tuottanut elinympäristöjen luonnontilan edistämiselle vaikeuksia. Edes lähtötilan määritteleminen luonnontilaksi ei auta paljon, koska luonnontilakin on erilainen eri aikoina. Ja esimerkiksi lehtometsien tilan säilyttäminen saattaa vaatia jatkuvaa työtä. Kuva: Pirjo Piesala

Massiivisen työryhmätyön taustalla ovat kansainväliset sopimukset elinympäristöjen tilan edistämiseksi. Jos tuloksia aletaan tosissaan toteuttaa, kustannukset tullaan mittaamaan miljardeissa euroissa.

Kimmoke Eliteksi sanottuun elinympäristöjen tilan edistämiseen tuli Euroopan unionin vaatimuksesta, että 15 prosenttia jäsenmaiden heikentyneistä elinympäristöistä tulisi kohentaa. Päätöksen takana on Nagoyan sopimuksena tunnettu maailmanlaajuinen biodiversiteettisopimus.

Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategiassa tämä käännettiin niin, että kyse olisi pinta-aloista, mutta siitä ei ole tässä työssä kysymys. ”Kumpikaan asiapaperi, unionin päätös tai biodiversiteettisopimuksen tavoitteet, eivät myöskään ole juridisesti sitovia”, muistuttaa Elite-työryhmän jäsen, yksikön päällikkö Kai Kaatra maa- ja metsätalousministeriöstä.

Ympäristöministeriön asettama Elite-työryhmä päätti tutkia asiaa elinympäristöittäin, joiksi määriteltiin metsät, suot, kalliot, tunturit, sisä- ja rannikkovedet ja kulttuuriympäristöt, eli maatalous- ja perinneympäristöt sekä urbaanit ympäristöt.

Seuraavaksi kysymykseksi nousi, mikä on se lähtötila, mihin luonnon heikkenemistä verrataan. Se ei ole täysin selvä edes metsien kohdalla, mutta kaikkein vaikeinta sen määritteleminen on kulttuuriympäristöjen osalta ‒ ei kai ennallistamisen tarkoitus voi esimerkiksi pellon palauttaminen metsiksi.

Työryhmän puheenjohtaja, Jyväskylän yliopiston ekologian professori Janne Kotiaho korostaa, että lähtötila, tai tila ennen heikentymistä, ei ole tavoitetila. ”Kysymys perinnebiotoopeista on kuitenkin relevantti. Niiden arvo on syntynyt ihmisen perinteisen maankäytön vuoksi, eikä välttämättä luontaisesti”, Kotiaho sanoo.

Sen jälkeen ratkaistavaksi tuli, paljonko ympäristön tila on lähtötilasta heikentynyt. Heikentymisen mittaamiseen ei ole yhtä mittaria, vaan esimerkiksi metsässä on useita ominaisuuksia, joiden suhteen arviointia piti tehdä.

Kun heikentyminen oli saatu määriteltyä, lähdettiin tarkastelemaan sitä, millaisin toimenpitein heikentynyttä tilaa voitaisiin parantaa.

Tavoitteesta tuli työluku

Työryhmä päätyi tavoittelemaan 15 prosenttiyksikön parannusta elinympäristöjen tilassa. Luvulle ei ole esitetty mitään perusteluita ja se on myöhemmin muuttunut vain esimerkkiluvuksi. Samalla sen rinnalle otettiin toinen esimerkkiluku, yhden prosenttiyksikön parannus.

Tiettävästi näin jouduttiin tekemään, koska 15 prosenttiyksikön parannuksen havaittiin merkitsevän huimaavia kustannuksia. Kun mukaan laskettiin vain suorat kustannukset, 15 prosentin kohennuksen arvioitiin jossakin vaiheessa työtä maksavan jopa 75 ja yhden prosentin viisi miljardia euroa vuoteen 2050 mennessä, tai enemmänkin.

Oikeamman arvion mukaan, jos eri elinympäristöjä ei ole verrattu keskenään, 15 prosentin kohenema maksaisi 30 ja yhden prosentin 15 miljardia euroa vuoteen 2050 mennessä. Jos elinympäristöjen välinen vertailu on tehty, 15 prosentin kohenema maksaisi 14 miljardia euroa, mikä tekisi vuotta kohti 490 miljoonaa euroa.

On kuvaavaa, että esimerkiksi kaikkien Suomen lehtojen ennallistaminen maksaisi kaksi kolmasosaa niistä saatavista puun myyntituloista.

Elite-työssä valmistettu taulukko.
Tässä on yksi esimerkki Elite-työssä valmistuneesta taulukosta. Kyseessä on metsäryhmän laatima taulukko eri metsäelinympäristöjen välisestä ennallistamistoimien priorisoinnista.

”Eksaktiuden illuusio”

Työryhmän valitsema linja vaatii äärimmäisen monimutkaisia laskelmia, joiden tuloksena saadaan yksinkertaisia lukuja. Niitä työryhmässä on ehditty luonnehtia ”eksaktiuden illuusioksi”.

Kotiaho puolustaa menetelmää. ”En oikein ymmärrä, mikä voisi olla parempi vaihtoehto. Tämän menetelmän etu on läpinäkyvyys: kun asiat on muutettu numeroiksi ja laskelmat ovat julkisia, niihin voi palata koska hyvänsä”, Kotiaho sanoo.

Monimutkaisuutta voisi kuvata lähtemällä helposti mitattavasta ja laskettavasta esimerkistä, lahopuun määrästä. Jos ajatellaan, että lähtötilassa metsässä on 30 kuutiometriä lahopuuta hehtaarilla ja nyt, heikentyneessä tilassa yksi, heikentymä olisi 29 kuutiota ja 97 prosenttia.

Jos tähän halutaan 15 prosenttiyksikön parannus, heikentymän pitäisi vähentyä 82 prosenttiin ja lahopuun vastaavasti lisääntyä 5,4 kuutioon hehtaarilla.

Sitten pitäisi määritellä, mikä painoarvo lahopuulla on metsän koko luonnontilasta ja sitten vastaavat numeroarvot muidenkin metsän ominaisuuksien heikentymiselle, tavoiteltavalle parannukselle ja painoarvolle metsän koko luonnontilasta. Ja vielä pitäisi päättää, voiko yhden elinympäristön koheneminen korvata toisen heikentymistä ja jos voi, miten se lasketaan.

Näin saatujen lukujen perusteella pitäisi pystyä määrittämään ennallistamisen kustannukset, jos on olemassa tieto ennallistamistavoista. Joidenkin työryhmän jäsenten mukaan tätä tietoa ei ole, Kotiahon mukaan on.

Monimutkaisia laskelmia

Lisäksi, kun tavoitteena on määritellä kustannustehokkaimmat ennallistamistavat Suomen koko luonnolle, eri elinympäristöjen tulokset pitäisi ajaa yhteen niin, että saataisiin koko Suomen luonnolle ”yhteinen” tulos parhaista menetelmistä.

Kotiahon mukaan työ on nyt tässä vaiheessa. ”Laskennallinen tulos on valmis”, hän sanoo. Se todellakin tarkoittaa täsmällisiä lukuarvoja Suomen luonnon heikkenemisestä ja ennallistamisen mahdollisuuksista.

Tosin ei kaikkien elinympäristöjen osalta. Metsän osalta tulos on valmis, joskin lukuarvot sisältävät huomattavia virhelähteitä. Kaupunkiympäristöjen arvio taas on puutteellinen ja vesistöarvio puuttuu kokonaan, koska vesistötyöryhmään ei saatu riittävästi halukkaita.

”Maan pinta-alasta kymmenesosa on vettä ja rannikkoa, eikä työ ole niiden osalta edennyt oikeastaan ollenkaan”, sanoo Kaatra.

Kiistaa on myös siitä, pitäisikö tähän mennessä tehty ottaa huomioon. Kotiahon mukaan ei tarvitse: toimeksiannon mukaan kyse on elinympäristöjen parantamisesta vuoden 2010 tilanteeseen verrattuna.

”Toiset ovat päinvastaista mieltä. Ainakin unionin komission ohjeet ovat tällä kannalla”, sanoo Kaatra.

Pelkkä ”luonnontieteellis-matemaattinen” tarkastelu ei anna toteuttamiskelpoisia tuloksia. Kuvaavaa on, että yhden taulukon perusteella kaikkein kustannustehokkaimmaksi tavaksi ennallistaa Suomen luontoa havaittiin poromäärien vähentäminen ja suojelualueiden poltto.

Työssä ei ole riittävästi otettu huomioon myöskään ennallistamistoimien vaikutuksia ekosysteemipalveluihin, kuten ilmastonmuutoksen torjuntaan ja vesitalouteen. Vaikeimmat kysymykset ovat luonteeltaan poliittisia ja niiden ratkaisu siirtyy siihen vaiheeseen, kun työryhmä kirjoittaa loppuraportin.

Janne Kotiaho, Jyväskylän yliopiston ekologian ja evoluutiobiologian professori. Kuva: Hannes Mäntyranta
Jyväskylän yliopiston ekologian ja evoluutiobiologian professori ja Elite-työryhmän puheenjohtajan Janne Kotiaho on sitä mieltä, että Elite-työn paras puoli on läpinäkyvyys. ”Kun asiat esitetään numeerisesti ja kaikki on julkista, niihin voidaan aina palata, parametrejä voidaan lisätä ja tulosta parantaa”, Kotiaho sanoo. Kuva: Hannes Mäntyranta

Suomi on taas EU-luokan kärjessä

Loppuraportin pitäisi valmistua työryhmän viimeisessä kokouksessa 20. toukokuuta. Sen jälkeen työ pitäisi luovuttaa luonnon monimuotoisuuden seurantaryhmälle 26. toukokuuta.

Kotiahon mukaan tässä ei ole ongelmaa. Loppuraporttia ei ole vielä kirjoitettu, mutta sen pitäisi sujua hyvin.

Kaatra ei oikein usko aikatauluun. ”Tuohon mennessä tuskin syntyy ainakaan kattavaa, saati yksimielistä raporttia”, Kaatra sanoo.

Elite-työn metsäryhmän puheenjohtaja, erityisasiantuntija Katja Matveinen maa- ja metsätalousministeriöstä sanoo, että nyt työ on tehty pelkästään luonnonsuojelun näkökulmasta. ”Se näkyy muun muassa siinä, että lähtötilaksi ennallistamistarpeen arvioinnissa on otettu luonnontila”, sanoo Matveinen.

Esimerkiksi maataloustyöryhmässä pellon lähtötilaksi on otettu lehtometsä, suo tai vastaava ympäristö. Ennallistamistarvetta on siis arvioitu sellaisen mukaan, mitä ei edes voi tavoitella ‒ siis tässä tapauksessa, lopettaa maatalous.

”Me yritimme saada työryhmään sellaista ajattelua, että tarvetta arvioitaisiin tavoitteen, siis esimerkiksi monimuotoisuustavoitteiden mukaan. Mutta tästä asiasta työryhmässä ei saanut edes käydä keskustelua”, sanoo Matveinen.

Matveinen toivookin, että jatkossa tavoitteeksi otettaisiin realistinen priorisointisuunnitelma. ”Nyt olemme saaneet aikaiseksi työkalun, mutta sillä ei tee mitään ilman keinojen ja kustannusvaikutusten täsmentämistä. Lisäksi tarvitaan linkki ilmastonmuutoksen torjuntaan”, Matveinen sanoo.

Kotiaho puolustautuu, että hän on ottanut sopimukset ja tehtävänannon tosissaan ja kehittänyt läpinäkyvän työkalun priorisaatiosuunnitelman tekemiseksi. ”Nyt tehdyn työn pohjalta voidaan vähintään aloittaa keskustelu kustannustehokkaiden menetelmien löytämiseksi. On toki myönnettävä, että työtä on vielä tehtävä, jotta tuloksia saadaan viedyksi käytännön toimenpideohjelmiksi saakka”, Kotiaho sanoo.

Kiirettä asialla ei ole. Tiettävästi Suomen lisäksi vain pari muuta Euroopan unionin jäsenmaata on tehnyt asian eteen jotakin. Lopulliset päätökset asiassa tekee aikanaan valtioneuvosto.

Artikkeliin on lisätty 25.3. Janne Kotiahon kommentit siitä, että elinympäristöjen lähtötila ei ole ennallistamisen tavoitetila ja siitä, että jatkossa vaaditaan vielä työtä menetelmän viemiseksi käytäntöön. Samalla korjattiin luku 29 miljardia euroa 30 miljardiksi euroksi.


Aiemmin forest.fi-sivulla: EU haluaa ennallistaa 15 prosenttia heikentyneistä ekosysteemeistä


 

Kirjoittaja

Hannes Mäntyranta

Kirjoittajan kommentti

”Ennallistaminen tuo työtä maaseudulle”

Elite-työryhmässä on mietitty myös viestintää, joka on yksi ministeriön toimeksiannoista. Tähän mennessä työstä on ajateltu kirjoittaa auki yksi viesti: ennallistaminen tuo työtä maaseudulle. Aiheesta oli tänään pidetyssä Elite-seminaarissa yksi otsikkokin, mutta alustus ei käsitellyt tätä puolta lainkaan.

Viesti on monessa suhteessa omituinen.

Ensinnäkin, se ei liity mitenkään siihen, mitä työryhmä tekee. Työn tuominen maaseudulle ei kuulu Elite-työn tavoitteisiin. Syntyykin vaikutelma, että tällaisen viestin tarkoitus on ohjata mielenkiinto pois ikävistä asioista ‒ kuten suunnitellun ennallistamistyön hirmuisesta hinnasta.

Eräässä työryhmän suunnitelmassa taas korostetaan hinnan suhteen täydellistä sivuseikkaa, nimittäin sellaisia ennallistamistöitä, jotka ”eivät maksa mitään”, koska ne toteutetaan siten, että jätetään jotakin tekemättä.

Taloustuntemus ontuu. Jos ennallistamisen hyötyjä katsotaan vain siihen uhrattujen työtuntien kautta, kaikki luonnonvarojen käytön ja jalostamisen tuomat arvot ja työ jäävät huomiotta. Todellisuudessa ennallistaminen kuitenkin vähänkään pidemmällä kantamalla vähentää töitä, koska se vähentää luonnon käytön mahdollisuuksia.

Ja siltä osin kuin se tuo työtä, sitäkään ei makseta markkinarahalla, vaan veroilla.

Jos Elite-työtä ohjaisi kestävä kehitys, se ymmärtäisi, että ihmiskunta ei selviä ilman uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä. Näin ollen ratkaisu ei ole jatkuva uusiutuvien luonnonvarojen käytön rajoittaminen ‒ mitä tähänastinen ennallistaminenkin on aina ollut ‒ vaan kestävä käyttö.

3 kommenttia “Ennallistamiselle haetaan kriteerejä” artikkeliin

Hannu Kuitunen sanoo:

Näyttää siltä kuin nämä ikivihreät eko-ihmiset yrittäisivät palauttaa dinosaurukset maapallolle kustannuksista piitttaamatta.

Raili Leino sanoo:

Suunnitelmassa on yksi hyvä puoli. Se mahdollistaa niitä kaivattuja miljardisäästöjä valtiontalouteen. Kun suunnitelma tehdään ja jätetään toteuttamatta, säästyy huimat määrät valtion rahaa.

Pahoin kuitenkin pelkään, että rahan kaataminen suonsilmäkkeisiin ja polttaminen kaskisauhuissa katsotaan luonnonsuojelupiireissä ehdottoman tärkeäksi – tärkeämmäksi kuin esimerkiksi sairaaloiden tai koulujen ylläpitäminen. Ja luonnonsuojeluhan on pyhä asia, ihmisten hyvinvointi taas ei, koska se hyvinvointi tuhoaa luontoa…

Tapani Veistola sanoo:

Tässäpä kirjoituksessa näkyy hyvin MMM:n asenne ja sitoutuminen Aichi-tavoitteisiin – eli että sitä ei ole. Hyvä ennuste siitä, mitä tapahtuisi jos YM yhdistettäisiin MMM:ään: biodiversiteettitavoitteet heitettäisiin roskiin.

Se nyt on selvää, että esim. maatalouden lopettaminen ei ole keinovalikossa.

Sitä vastoin on syytä ymmärtää, että tämänhetkinen luonnon jatkuva uhanalaistuminen on seurausta nykyisestä maa- ja metsätaloudesta. Ilman niiden käytäntöjen muuttamista luonnon köyhtymistä ei voi pysäyttää.

Kirjoita kommentti