Hakamaalla tavoitellaan harvan metsän valoisuutta

Metsä oli vallannut vanhan kulttuurimaiseman Kirkkonummella. Valoa ja kasvilajistoa palautetaan perinnebiotoopille harkituilla hakkuilla ja laidunnuksella.

Puiset portaat vievät sähköaidan yli. Jossain tällä laitumella pitäisi olla töissä 20 nautaa ja 120 lammasta. Niiden tehtävä on syödä ja palauttaa siten vanha perinnebiotooppi, hakamaa, takaisin.

Perinnebiotoopit ovat perinteisen maatalouden muovaamia niittyjä ja laitumia, joille on vuosisataisen hoidon myötä kehittynyt omaleimainen ja rikas eliölajisto. Hakamaa on laidunnukseen käytetty alue, jolle on tyypillistä niittyjen ja puuryhmien vuorottelu.

Ensimmäiset kyytöt tulevat vastaan muutaman askeleen päässä aidalta. Hetken tuijottelun jälkeen ne askeltavat lähemmäs rapsuteltaviksi ja jatkavat sitten syömistä meistä välittämättä. Muita eläimiä emme sinnikkäästä etsiskelystä huolimatta tapaa.

Ihminen seurasi meren vetäytymistä

Naudat ja lampaat laiduntavat 60 hehtaarin aidattua aluetta Kirkkonummella Dåvitsissa Metsähallituksen mailla. ”Nämä alueet ovat olleet ihmisen vaikutuksen alaisia siitä asti, kun ne meren alta paljastuivat”, kertoo suunnittelija Päivi Leikas Metsähallitukselta.

Vanhin kartta Kirkkonummen Dåvitsin alueesta on vuodelta 1707. Sitä ja uudempia karttoja vertaamalla näkyy maankohoamisen ja ihmisen vaikutus alueeseen.

300 vuotta sitten vettä oli enemmän ja maata vähemmän. Meren vetäytymistä seurasivat ihminen ja niityt, laitumet, pellot sekä puusto.

Toisen maailmansodan jälkeen alue kuului Neuvostoliiton vuokra-alueeseen aina vuoteen 1956 saakka. Metsä valtasi niityt sekä pellot ja rantaniityt muuttuivat ruovikoiksi.

Kuusia pois, lehtipuut jäävät

Dåvitsin palauttaminen perinnebiotoopiksi alkoi EU-rahoitteisessa Luonnonhoito-Life hankkeessa talvella ja keväällä 2012–13, Leikas kertoo. Leikas kävi koko alueen läpi ja merkitsi jäävät puut. Tavoitteena on mahdollisimman monipiirteinen metsä, jossa vaihtelevat avoimet niityt, harvat metsät ja täystiheät metsät.

”Latvuspeittävyyden pitäisi olla korkeintaan 30 prosenttia, kun se lähtötilanteessa se oli noin 85–90 prosenttia”, hän kertoo. Latvuspeittävyys tarkoittaa sitä osuutta pinta-alasta, joka hehtaarilla jää puiden latvusten alle.

12 hehtaarin alueelta kaadettiin varttuneita puita ja alikasvoskuusikkoa raivattiin pois 15 hehtaarin alalta. Puut kaadettiin hakkuukoneella. Leikas on tyytyväinen alueella työskennelleiden yrittäjien työnjälkeen.

”Poistimme lähinnä kuusia ja joistakin paikoista mäntyjä ja koivuja. Yhtään haapaa tai lahopuuta ei kaadettu. Rungot myytiin ja kuusenoksat poltettiin maastossa. Lehtipuita jätettiin maalahopuiksi”, Leikas kertoo.

Liito-orava lievensi hakkuita

Epätasaisen puuston saavuttaminen oli hankalaa. Vaikka uusimmat ojat ovat vuosikymmeniä vanhoja, ne erottuvat vielä hyvin maastossa, koska puusto oli syntynyt niiden reunoille.

Ojien välissä puustoa oli vähemmän ja se vaikeutti pystyyn jätettävien puiden ryhmittelyä.

Oman haasteensa toi alueella asuva liito-orava. Sen pitää pystyä liikkumaan puusta toiseen. Jos liito-oravaa ei olisi ollut, puusto olisi voitu hakata vielä harvemmaksi.

Hakkuiden jälkeen alueelle on tullut tuulituhoja. ”Niiden osalta seuraamme tilannetta. Tuulenkaadot saavat jäädä paikalleen, paitsi jos ne sulkevat suuria alueita laidunnuksen ulkopuolelle”, Leikas kertoo.

Eläimet ovat korvaamattomia työkavereita

Luonnonsuojelun tavoite on yleensä luonnontilan palauttaminen. Perinnebiotoopin ennallistamisessa taas pyritään palauttamaan ihmisen vanha kulttuuriympäristö. Se, mihin aikakauteen pyritään, riippuu aina tilanteesta: mikä on mahdollista ja järkevää.

Dåvitsissa on säilynyt vanhojen niittyjen piirteitä, mutta myös keskiaikaisen kylän jäänteitä. Lisäksi siellä on muinaisjäännöksiä. Alue kuuluu kokonaisuudessaan Natura 2000 -verkostoon.

Leikas sanoo, että eläimet ovat korvaamattoman tärkeitä hakamaan kaltaisen perinnebiotoopin ylläpidossa. Kasvillisuuden pitäminen aisoissa ihmisvoimin olisi vaikeaa ja kallista.

Oleellista on oikean laidunpaineen löytäminen eli sen määrittäminen, minkä verran eläimiä syöntityöhän tarvitaan. Laidunnus alkoi Dåvitsissa kesällä 2013.

Metsähallitus on vuokrannut laidunmaat karjan omistajalle ja sopimuksessa määritellään, minkä verran eläimiä laitumelle on. ”Lampaita on tulossa vielä sata lisää”, Leikas kertoo.

Perinnebiotooppi palautuu hitaasti

Tavoite on, että naudat ja lampaat syövät myös rantaruovikkoa, jotta rantaniittyjen kasvit saavat tilaa. Siitä hyötyisivät myös kahlaajat. Laidunnuksen riittävyyttä tarkastellaan vuosittain.

Perinnebiotoopin palauttaminen on hidasta. ”Ehkä kymmenen vuoden päästä voi nähdä jotain tuloksia. Valmiiksi tämä ei tule koskaan”, Leikas sanoo.

Olemme kiertäneet koko 60 hehtaarin alueen. 16 nautaa ja kaikki lampaat ovat vielä näkemättä. Ehkäpä ne ovat tallustelleet tuoretta polkua pitkin ruovikkoon tai märehtivät metsän varjossa.

”Kyllä ne täällä ovat”, Leikas vakuuttaa. Asia voidaan varmistaa, koska yhdellä lehmällä ja lampaalla on panta, jossa on paikannuslaite.

”Eläinten liikkumista voi seurata tietokoneen tai älypuhelimen avulla”, Leikas sanoo.

Lisätietoa:

Lisätietoa Dåvitsin laitumesta Metsähallituksen verkkosivuilla

Perinneympäristöjen hoito valtion mailla

Perinnebiotooppitietoa ympäristöministeriön sivuilla

Perinnebiotooppien hoitoon liittyviä oppaita Maaseutuviraston sivuilla

Kirjoittaja

Krista Kimmo

Kirjoita kommentti