Näkökulma

Hiili on vanha musta

Kirjoittaja

Kai Lintunen

Kirjoittaja on Suomen Metsäyhdistyksen viestintäpäällikkö, joka vastaa kansainvälisestä viestinnästä.

Kestävyyden kriisi muuttaa käsitystämme hyväksyttävästä ajasta, jonka kuluessa kestävyyttä on tavoiteltava. Emme voi enää puhua vaiheittaisesta siirtymisestä kohti parempaa maailmaa, vaan tarvitsemme pikaisesti järjestelmällisiä ja perustavaa laatua olevia rakenteellisia muutoksia, uutta kulttuuria tehdä asioita. Ihmiskunnalle tulee kiire.

Tämä heijastuu luonnonvarojen käytöstä käytävään keskusteluun. Kaivannaisteollisuuden kestävyysponnisteluista on kuulunut tylyä tekstiä. Kansainväliset vahtikoirajärjestöt ovat koventaneet kritiikkiään. Globaalit ympäristöjärjestöt ja ajatushautomot ovat alkaneet puhua uudella, tiukalla sävyllä.

Yksinkertaisesti: jotta maapallon ilmasto ei lämpene liikaa, 80 prosenttia fossiilisista polttoaineista tulee pysyä maan alla. Kellokkaat kohdistavat katseensa perusasioihin. Erään globaalin ympäristöjärjestön sanoin: ”Pariisin ilmastosopimus asettaa kaivannaisteollisuudelle dramaattisia haasteita. Teollisuuden vanhat vahvat edustajat ja toimintakulttuuri yrittävät haudata ja kieltää sen. Hiiliteollisuus on jo ajanut jyrkänteeltä alas, ja öljy ja kaasu ovat kääntyneet sen perään.”

Hiiliteollisuuden kriisin herättämänä kaivannaisteollisuus pohtii yritysvastuun ja kestävyyden nivomista yritysten toiminnan osaksi. Samaa keskustelua käytiin metsäalalla joskus neljännesvuosisata sitten. Metsäala on huippuosaaja.

Maailman sähköstä tuotetaan vielä noin 30 prosenttia hiilellä. Lienee realistista olettaa, että näin tapahtuu vielä vuosia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kriisi on iskenyt kovaa hiiliteollisuuteen mutta kehittyvissä maissa ollaan vielä hiilen varassa. USA:ssa tuoreet hiiliteollisuuden konkurssit kuitenkin kertovat, että ajattelu on uudistumassa.

Tarvittava muutos on valtava ja nopea, eikä hiiliperusteisella ja hiilitaseeltaan heikolla kaivannaisteollisuudella tunnu olevan työkaluja käsitellä sitä. Kestävyys- ja yhteiskuntavastuun hiominen ei enää auta tähän perusasetelmaan. Öljyjätit reagoivat eri tavoin: jotkut panostavat uusiutuviin polttoaineisiin, osa yrittää sinnitellä. Osa luovuttaa.

Kestävyyden nivominen ydintoimintaan ei ole vieläkään kaikille automaattista. Sen taloudellista arvoa arvioidaan ja pohditaan, josko siitä koituisi kilpailuetua. Kuulin äskettäin maailmanluokan kaivannaisyrityksen edustajan tokaisevan: ”Kestävyyden tuominen valtavirtaan on todellakin tuloillaan. Läpinäkyvyys on uusi musta.”

Nyt aletaan vaatia asioita, jotka ovat olleet metsiä käyttävän sektorin arkea ja olemassaolon edellytyksiä jo vuosikymmeniä. Metsästä ratkaisuja etsivälle sektorillemme on koittanut etsikkoaika, taas kerran.

Olisiko meillä metsien kestävien ratkaisujen tuottajilla nyt sauma havahtua ja ottaa seuraava askel? Kolmesataa vuotta kestävyyttä on hyvä alku, mutta siinä ei parane piehtaroida enää. Fortune-lehti ylläpitää listaa, jonne se valitsee 50 yritystä, jotka voivat vastuullisella toiminnallaan muuttaa maailmaa.

Koska tällä listalla näkyy ensimmäisen kerran metsäisten ratkaisujen tuottajia?

Yksi kommentti “Hiili on vanha musta” artikkeliin

Jukka Sihvola sanoo:

Kaikenlaisia esteitä on kehityksen tiellä. Esimerkiksi meillä on omituista, että kun auto on bensiinikäyttöinen, niin sen käyttövoimavero on nolla. Mutta jos siirryt käyttämään biodiesel-autoa, niin joudut maksamaan käyttövoimaveroa 5,5 snt/pv/100 kg (jokaiselta auton 100 kilosta).

Kirjoita kommentti