Jatkuva metsänkasvatus on hyvin tappiollista

Uusi metsälaki antaa mahdollisuuden kasvattaa metsikkökuvioiden eli metsän käsittelyalojen kokoa.. Kuva: Krista Kimmo

Ruotsalaistutkimuksen mukaan jatkuva metsänkasvatus voi aiheuttaa metsänomistajalle jopa yli 7500 euron menetykset hehtaaria kohti.

Jatkuvan kasvatuksen kannattavuus on ollut kiistanaihe jo pitkään. Edes menetelmää kannattava ympäristöliike ei ole asiasta yhtä mieltä: jotkut pitävät sitä jopa tuottoisampana kuin jaksollista metsänhoitoa. toiset taas eivät tähän usko, mutta pitävät sitä sopivana uhrauksena metsäluonnon monimuotoisuuden ja maisemanhoidon hyväksi.

Jatkuvan kasvatuksen kannattavuutta tutkinut tohtori Lennart Eriksson Ruotsin maataloustieteiden yliopisto SLU:sta ei ota kantaa jatkuvan kasvatuksen tarpeellisuuteen sinänsä. ”Se voi olla hyvinkin perusteltua esimerkiksi taajamametsissä, missä maisemanhoidolla on merkitystä, ja monimuotoisuuden kannalta tärkeissä kohteissa”, Eriksson sanoo.

Myös yksityinen metsänomistaja voi Erikssonin mielestä harjoittaa jatkuvaa kasvatusta. ”Mutta voidakseen tehdä järkevän päätöksen, hänen on tietenkin osattava vertailla vaihtoehtojen tuottoja ja kustannuksia”, Eriksson sanoo.

Vertailussa oli koko kasvatusjakso

Ruotsin maineikkaimpiin kuuluva metsäekonomi Eriksson ryhtyi todenteolla tutkimaan jatkuvan kasvatuksen kannattavuutta havaittuaan lehtikirjoituksia, joissa kasvatustavalle annettiin hänen mielestään perusteetonta kunniaa. Hän vertasi jatkuvan ja jaksollisen metsänkasvatuksen kustannuksia ja tuottoja nykypäivän rahaksi muutettuna kahdeksalla, toisistaan poikkeavalla kasvupaikalla.

"Tieto jatkuvan kasvatuksen vaikutuksista metsiin on vähäistä, mikä jo sinänsä on skandaali, kun metsäntutkimusta kuitenkin on harjoitettu jo sata vuotta”, sanoo tohtori Lennart Eriksson.
”Tieto jatkuvan kasvatuksen vaikutuksista metsiin on vähäistä, mikä jo sinänsä on skandaali, kun metsäntutkimusta kuitenkin on harjoitettu jo sata vuotta”, sanoo tohtori Lennart Eriksson.

Jatkuvan kasvatuksen kustannukset ja tuotot arvioitiin ”täältä ikuisuuteen”. Se voidaan tehdä, kun tuotot ja kustannukset muutetaan nykyrahaksi, koska mitä kauempana ne ovat nykyhetkestä, sitä pienempi on niiden arvo nykyrahassa, ja riittävän kaukana tulevaisuudessa niiden merkitys on mitätön. Jaksollisen metsän kasvatuksen kustannukset ja tuotot taas arvioitiin yhden kiertoajan osalta ja ne muunnettiin nykyarvoiksi niin että vertailu jatkuvan kasvatuksen kanssa on mahdollista.

Menetelmä ei aliarvioi jatkuvan kasvatuksen kannattavuutta, vaikka siltä saattaa vaikuttaa. Todellisuudessa Erikssonin laskelmat osoittavat, että jo yhden jaksollisen metsänkasvatuksen kiertoajan nettotuotto on isompi kuin vastaavan metsän ikuinen nettotuotto jatkuvalla kasvatuksella, jos asiaa mitataan nykyrahassa.

Sidottu pääoma syö metsän tuoton

”Tutkittujen vaihtoehtojen suhteen tulokset ovat yksiselitteiset”, sanoo Eriksson. ”Jatkuvan kasvatuksen nettotuotto nykyrahassa on paljon pienempi. Vähimmillään metsänomistaja menettää yli tuhat ja enimmillään yli 7500 euroa hehtaaria kohti.”

Jatkuvan kasvatuksen kannattavuutta on perusteltu sillä, että metsänomistaja säästää monissa kustannuksissa, kuten maanmuokkauksessa, istutuksessa ja kylvössä ja taimikonhoidossa. Erikssonin mukaan tämä ei kuitenkaan riitä korvaamaan menetystä, joka syntyy siitä, että metsä sitoo koko ajan runsaasti pääomaa – eli suuria puita – joita ei pääse hyödyntämään oikeastaan koskaan. Metsähehtaarilla on oltava jatkuvasti ainakin muutama sata kuutiometriä tukkimittaista puuta hehtaarilla, sillä jos puuta on liian vähän, kasvu alkaa laskea selvästi.

Jaksollisessa metsänkasvatuksessa pääoma taas vapautuu käytettäväksi päätehakkuun yhteydessä. Tähän nähden uuden metsän perustamiskustannukset, metsän hoito ja harvennushakkuut ovat pieni kustannus, vaikka niille laskettaisiin korkoa korolle koko kiertoajan.

”Tiedon puute on skandaalimaista”

Laskelmiin vaikuttaa kuitenkin esimerkiksi koron suuruus: mitä pienempää korkoa käytetään, sitä kannattavammaksi jatkuva kasvatus käy.

Eriksson on käyttänyt vajaan kolmen prosentin korkoa, mikä ei ainakaan ole liian korkea. Hänen mukaansa jatkuvan kasvatuksen nettotuotto ei koskaan ylitä jaksollisen metsänkasvatuksen tuottoa, jos korko vaihtelee 1,5:n ja 3,0 prosentin välillä. ”1,5 prosenttia pienemmillä koroilla laskelmat eivät taas ole muista syistä realistisia”, hän huomauttaa.

Muitakin epävarmuuksia on. ”Kukaan ei tietenkään voi täysin tietää, mikä on elävän luonnon tuotto sadan vuoden kuluttua. Me emme myöskään tiedä, miten jatkuvan kasvatuksen metsä lopulta kasvaa, vaikka metsäntutkimusta on harjoitettu jo sata vuotta, mikä jo sinänsä on skandaalimaista”, Eriksson sanoo.

Eriksson on olettanut, että metsän kasvu on sama kasvatustavasta riippumatta. ”On tutkijoita, jotka ovat sitä mieltä, että jatkuva kasvatus vähentää kasvua, mutta on myös niitä, jotka ovat päinvastaista mieltä. Myös jatkuvan kasvatuksen metsän uudistumisesta ja puiden läpimittakehityksestä on vähän tietoa”, Eriksson sanoo.

Mutta siitä Eriksson on varma, että jatkuva kasvatus on tappiollista touhua. Se saattaisi olla kannattavaa, jos sitä harjoittaa pienmetsänomistaja, joka tekee työt itse omilla koneillaan – eikä laske itselleen työpalkkoja ja maksaa koneet joillain muilla kuin metsän tuotoilla.


Ruotsin maataloustieteiden yliopiston (SLU) Metsän tuotteet -instituutti (ei suomeksi)


 

Kirjoittaja

Hannes Mäntyranta

2 kommenttia “Jatkuva metsänkasvatus on hyvin tappiollista” artikkeliin

Martti Sivonen sanoo:

Jatkuva kasvatus on perusteellisesti tutkittu ja hyväksi todettu metsänkasvatusmenetelmä. Sen sijaan avohakkuuta ja puiden viljelyä tukevaa tieteellisesti pätevää tutkimusta ei ole. Puuplantaasien perustaminen Suomeen on ollut katastrofaalinen virhe. Onko joku ehkä nähnyt istutetun ja plantaasilla kasvatetun hyvälaatuiseksi sahatavaraksi kelpaavan tukin?

Hannes Mäntyranta sanoo:

Sittemmin aihetta on käsitelty forest.fi sivulla tässä ja tässä jutussa.

Kirjoita kommentti