Liito-oravan suojelu uusiksi

Kuva: Anna Kauppi

Liito-oravan suojelemiseksi on laadittu kahdet uudet ohjeet, joista kummatkaan eivät miellytä metsänomistajia. Lisäksi ympäristöministeriö aikoo lopettaa liito-oravien pesäpaikkojen rajaamisen.

Tuolta se voisi kurkata, tiheän kuusikon reunalla kasvavan jykevän haavan kolosta. Haavan lehdet ovat liito-oravan peruspurtavaa ja haapapuista löytyvät myös sen kolot, alun perin tikkojen hakkaamat.

Jos puunkolon toteaa liito-oravan pesäksi, siitä pitää ilmoittaa viranomaisille. Kun metsikkö aiotaan hakata ja siitä tehdään metsänkäyttöilmoitus, rajaa Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus pesäpuun ympärille suojeluvyöhykkeen ja määrittää kulkuyhteyden eli hyppypuut muualle metsään.

Nyt liito-oravan pesien eli lisääntymis- ja levähdyspaikkojen suojelua ollaan muuttamassa. Ympäristöministeriö valmistelee esitystä, joka lopettaisi liito-orava-paikkojen rajaamisen. Tällä halutaan helpottaa ely-keskusten resurssipulaa.

Ympäristöministeriön luontoympäristöosaston ylijohtaja Timo Tanninen ei ole mielissään ely-keskusten resurssien leikkaamisesta. Hän muistuttaa, että toiminnan karsiminen vaikuttaa muuhunkin kuin yhden lajin suojelemiseen.

”Olen huolissani. Valtion panostus kestävään kehitykseen ja toimijoiden väliseen yhteistyöhön vähenee”, Tanninen sanoi Metsäteollisuus ry:n järjestämässä keskustelutilaisuudessa.

”Metsäteollisuuden ja metsänomistajien vastuu ja rooli tässä kokonaisuudessa ei ainakaan vähene.”

Tanninen huomauttaa, että panostus kestävään kehitykseen vähenee samaan aikaan, kun puunkorjuu uusien tuotantolaitosten myötä merkittävästi lisääntyy.
”Metsäteollisuuden ja metsänomistajien vastuu ja rooli tässä kokonaisuudessa ei ainakaan vähene vaan kasvaa entisestään”, hän sanoo.

Vaikka liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei enää rajattaisikaan, niitä ei edelleenkään saa luonnonsuojelulain mukaan hävittää tai heikentää.

MTK ei kannata ohjeiden uudistamista

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK on varoittanut, ettei lajin suojeluvastuuta saa sälyttää yksin maanomistajille. Se myös tyrmää ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön uusitun liito-oravan suojeluohjeen.

Ministeriöiden uuden ohjeen voimaantuloa on rajaamispykälän valmistelun vuoksi lykätty, mutta MTK on jo ilmoittanut kannattavansa vanhaa ohjetta. Uudessa ohjeessa puustoa tulisi hakkuissa säästää MTK:n arvion mukaan jopa kymmenkertaisesti nykyiseen verrattuna.

Sami Oksa. Kuva: Hannes Mäntyranta
UPM Metsän ympäristöpäällikkö Sami Oksan mukaan monet pakkosuojelutoimenpiteet ovat turhia, kun samaan päämäärään päästään myös metsäsertifioinnilla. Kuva: Hannes Mäntyranta

UPM Metsän ympäristöpäällikkö Sami Oksa huomauttaa, että jo metsäsertifioinnilla on saavutettu etuja liito-oravalle.

”Metsäsertifiointi on lisännyt lehtipuiden määrää. Juuri haapa säästöpuuna palvelee sekä luontoa että metsänhoitoa”, Oksa totesi Metsäteollisuus ry:n tilaisuudessa.

Metsäalalla tunnetaan kuitenkin monta tapausta, joissa juuri haavat kaadetaan metsänharvennuksessa ensimmäisinä. Siten liito-orava ei pääse pesiytymään niihin eikä aiheuttamaan loppuhakkuita rajaavia suojelutoimenpiteitä.

Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava uskoo kaikkien voittavan, mikäli metsänhoidossa siirrytään niin kutsuttuihin pehmeämpiin menetelmiin. Asetuksia, rajaamisia ja hakkuukieltoja ei välttämättä tarvittaisi, mikäli siirryttäisiin esimerkiksi yläharvennukseen, jossa metsästä poistetaan suurimmat puut ja jätetään lehtipuut.

Nykyisellään liito-oravan suojelu on Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan riittämätöntä. Se julkaisi oman ohjeensa liito-oravan suojelemiseksi heti sen jälkeen, kun ympäristöministeriö oli ilmoittanut lisääntymis- ja levähdyspaikkojen rajaamispykälän mahdollisesta poistamisesta. Ohjeissa liitto muun muassa määrittelee liito-oravalle reviirin 150 metrin säteellä pesäkolosta.


Liito-oravan suojelu ympäristöhallinnon verkkopalvelussa

Metsien sertifiointi – PEFC Suomi

Suomen luonnonsuojeluliiton ohje liito-oravan suojelemiseksi


 

Suojeltava vai ei?

  • Liito-oravasta on kiistelty siitä pitäen, kun se suojeltiin vuonna 1996. Kämmenen kokoinen otus on estänyt hakkuita ja pysäyttänyt niin teiden kuin talojenkin rakennushankkeita jopa kaupunkikeskustoissa.
  • Liito-orava on Euroopan unionin luontodirektiivin tiukasti suojelema laji, joka on uhanalaisuusluokituksessa määritelty vaarantuneeksi. Sen lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa hävittää eikä heikentää. Unionissa liito-oravia esiintyy ainoastaan Suomessa ja Baltiassa.
  • Vuonna 2006 liito-oravanaaraita arvioitiin olevan Suomessa 143 000. Lajin uhanalaisuus perustuu kannan taantumiseen, ei yksilömäärään.
  • MTK kannattaa liito-oravan poistamista Euroopan unionin luontodirektiivin lajilistalta. Sen mukaan orava vie lajisuojelun resurssit, vaikka tieto kannan kehityksestä on ristiriitaista.
  • Luonnonsuojeluliiton mukaan liito-oravan suojelutoimenpiteet eivät ole nykyisellään riittävät. Liitto muistuttaa, että liito-orava on sateenvarjolaji, jonka suojelun myötä myös muiden metsälajien elinolosuhteet paranevat. Myös monet tutkijat tiukentaisivat suojeluohjeita.
Kirjoittaja

Anna Kauppi

3 kommenttia “Liito-oravan suojelu uusiksi” artikkeliin

Juha Aaltoila sanoo:

Liito-oravien paljous//suojelusta kinastelu on absurdia. Sulkavan ohjetta voidaan noudattaa hyvin pari -kolme vuosikymmentä, jonka jälkeen metsien tila olisi sama tai kehnompi kuin nykyisen puuvaurauden osaltaan taanneen harsintajulkilausuman aikoihin.

”mikäli metsänhoidossa siirrytään niin kutsuttuihin pehmeämpiin menetelmiin. Asetuksia, rajaamisia ja hakkuukieltoja ei välttämättä tarvittaisi, mikäli siirryttäisiin esimerkiksi yläharvennukseen, jossa metsästä poistetaan suurimmat puut ja jätetään lehtipuut”. Kepeästi heittelee Sulkava leikin leivän ohi.
Näin 70 -luvulla paljon Sulkavan opein syntyneitä harveikkoja, kastikkaa, vattua, angervoa, lahoa kuusijätepuustoa—monikohan metsän tai/ja sahanomistaja tuollaista tahtoo?

Juha Aaltoila

Martti Sivonen sanoo:

Aaltoilan mainitsemasta ns. harsintajulkilausumasta tuli suuri onnettomuus Suomen kansantaloudelle, luonnolle , maisemalle ja erityisesti meille yksityisnetsänomistajille, joita on pakotettu kalliisiin ja turhauttaviin uudistustöihin. Onneksi Aaltoilan kaltaiset avohakkuu-uskovaiset metsän-”hoitajat” ovat lopultakin menettäneet asemansa järjettömien oppiensa pakkosyöttäjinä.

Heikki Niinimäki sanoo:

Ettei yläharvennus vain toimisi moton käyttäjän ohjeena niin, että lehtipuut pois tilaa viemästi; järeät havupuut teollisuudelle, raaskukuuset myrskytuuleen seisoskelemaan; mustikka- ja korpipohja myllerretään latvan-, lehtipuiden-, tuulenkaatoraaskujen viherkompostiksi (sinänsä hakkuutähteet ovat halvin biolannoite metsälle) ja vähentää telatraktorien humuspeitteen liiskaamaista.

Kirjoita kommentti