Liukosellusta uutta metsätuotantoa

Stora Enson Uimaharjun tehtaat.

Stora Enson liukosellulinja Uimaharjussa on ollut tuotannossa viime kesästä alkaen. Ongelmia ei ole ollut sen kummemmin menekissä kuin hinnassakaan.

Liukosellun tuotantoa alettiin kokeilla Joensuun Uimaharjussa Stora Ensoon kuuluvan Enocellin tehtaalla vuoden 2011 kesällä. Syy ei yllätä: ”Kun paperin kysyntä alkoi laskea, tuli vastaan kysymys, mistä saamme korvaavaa tuotantoa, jolla saisi myös tuloja”, kertoo Stora Enson liukosellutoimen tekninen asiakaspalvelupäällikkö Sirpa Välimaa.

Uimaharjussa oli kaksi tavallista sellulinjaa, joiden yhteinen kapasiteetti oli 450 000 tonnia vuodessa. Linjoista pienempi, kapasiteetiltaan 150 000 tonnia, päätettiin muuttaa liukosellulle.

Koeajot alkoivat tammikuussa 2012 ja kolmen koeajon jälkeen käynnistyi jatkuva tuotanto. Koko liukosellun tuotanto menee Aasiaan tekstiilien tuotantoon.

Liukosellun markkinahinta on selvästi tavallista sellua korkeampi, joka sekin tuottaa tätä nykyä hyvin. Lisäksi liukosellun kysyntänäkymät ovat hyvät, sillä maailman kasvava väestö tarvitsee vaatteita.

Vuonna 2012 maailman liukosellun tuotanto oli 5,7 miljoonaa tonnia ja tuottajia oli 34. Tällä määrällä liukosellu kattoi vajaa kuusi prosenttia maailman kuidun tarpeesta, kun puuvillan osuus oli kolmanneksen ja loppu oli öljypohjaista.

Puuvillan osuuden arvellaan putoavan alle neljännekseen vuoteen 2030 mennessä. ”Arvioiden mukaan kuidusta alkaisi olla kova pula viimeistään vuonna 2030. Myös kilpailu on kovaa, mutta me kyllä olemme tulleet tälle markkinalle jäädäksemme”, Välimaa sanoo.

Jo tänä vuonna liukosellun kapasiteetin arvellaan nousevan 1,25 miljoonalla tonnilla.

Aika käy puun hyväksi

Sirpa Välimaa.
Stora Enson liukosellutoimen tekninen asiakaspalvelupäällikkö Sirpa Välimaa esittelee Uimaharjun tuotannosta tehtyjä viskoosikankaita.

Toisaalta, jos katsotaan liukosellun raaka-aineita, puun kilpailijoiden ‒ siis puuvillan ja öljypohjaisen polyesterin ‒ tuotantomahdollisuudet kapenevat kaiken aikaa.

Puuvillan ongelma on, että sitä kasvatetaan pelloilla, joita tarvitaan kipeästi ruoan tuotantoon. Esimerkiksi Yhdysvaltain maatalousministeriö USDA on laskenut, että vuodesta 2010 vuoteen 2050 maailman viljelykelpoinen maa vähenee 18 prosenttia, mutta ruoan kysyntä kasvaa 85 prosenttia ‒ kun taas kuitujen kysyntä kasvaa 112 prosenttia.

Mahdollisuuksia kuvaa hyvin se, että jos Suomen tämänhetkinen hakkuusäästö, noin 15 miljoonaa kuutiota vuodessa, käytettäisiin puuvillaa korvaavaan liukosellun tuotantoon, puuvillalta vapautuvilla pelloilla voisi kasvattaa elintarvikkeet 15 miljoonalle ihmiselle.

Mutta mitä liukosellu on? Välimaa aloittaa sellusta: ”Kun puuhaketta keitetään kemikaaleissa, pestään, valkaistaan ja kuivataan, syntyy sellua. Sellu koostuu hemiselluloosasta ja selluloosasta, kun taas liukosellusta hemiselluloosa on liuotettu erittäin happamilla liuoksilla pois”, Välimaa sanoo.

Jos liukosellu menee tekstiiliteollisuuteen, asiakas tekee sille vielä monimutkaisen prosessin. Lopputuloksena on pumpulimaista höytyvää, josta tehdään lankaa.

Liukosellun raaka-aineeksi käyvät kaikki puut. Uimaharjulla raaka-aineeksi on valittu koivu.

Ensimmäinen syy on, että Itä-Suomesta sitä löytyy. Jos ei muualta niin itärajan takaa, missä koivulle ei ole keksitty oikein mitään käyttöä. Koivusta saa myös raaka-ainekuutiota kohti enemmän liukosellua kuin havupuusta, koska koivu on tiheämpää.

Lisäksi koivu antaa joissain tuotteissa paremman tuloksen. Moni muistaa 1960-luvun viskoosipaidoista, että ne kellastuvat. Niiden raaka-aineena oli havupuu, mutta koivulla tällaista ei tapahdu. Muualla liukosellua tehdään myös eukalyptuksesta.

Täysin kierrätettävää kangasta

Liukosellutekstiilejä.
Liukosellu taipuu monenlaiseksi tekstiiliksi.

Liukosellun lopputuotekirjo on käsittämättömän laaja. Tekstiilintuotannossa sillä on verrattomia etuja. Se on esimerkiksi ainoa materiaali, josta voi tehdä täysin kierrätettäviä kankaita.

Liukosellusta tehtyjä tekstiilejä ovat raion, viskoosi ja modaali. Teollisuus- ja vaatekankaiden lisäksi tällaisista tekstiileistä valmistetaan pöytäliinoja, verhoja ja jopa makkarankuoria.

Asetaatti on tekstiilejä korkealaatuisempi liukosellutuote. Siitä valmistetaan muun muassa haalistumattomia aurinkolasien sankoja ja kukkien kääreenä käytettävää sellofaania.

Esimerkiksi pienten Babybel-goudajuustojen punainen paketti on tehty liukosellupohjaisesta asetaatista. ”Mutta mistä tietää, että niihin käytetty liukosellu on tehty puusta”, kysyy Välimaa, ja vastaa: ”Se on puusta, jos sitä rypistää ja se ei palaudu.”

Asetaatilla on reologisiksi kutsuttuja ominaisuuksia, mistä johtuu, että sen avulla mitä moninaisimmille tuotteille voidaan luoda haluttu rakenne. Esimerkiksi hoitoaineiden, muotovaahtojen hammastahnojen ja kynsilakkojen rakenne saadaan aikaan liukosellusta tehdyllä asetaatilla.

Liukosellusta tehdään lukuisia elintarvikkeiden lisäaineita, kuten numeroilla 460‒469 numeroidut E-aineet, lukuun ottamatta lisäainetta E462. Näistä aineista valtaosa on erilaisia selluloosia ja niitä käytetään muun muassa täyteaineina laihdutustuotteissa ja runsaskuituisessa leivässä, emulgointiin, stabilointiin, sakeuttamiseen sekä hyytelöimiseen esimerkiksi hedelmäkakuissa, pullotetuissa kastikkeissa, jäätelössä, kermatuotteissa ja vaikkapa juustokakuissa.

Liukosellua käytetään myös lääkkeissä pinnoitteena ja täyteaineena.

Puu on lähes kaikessa parempi

Vaikka puun kilpailijoillakin on etunsa, puu kuitenkin voittaa molemmat lähes kaikissa kohdin. Esimerkiksi polyesteriä on helppo muokata, mutta siitä tehty vaate on epämiellyttävä käyttää, koska se ei hengitä.

Puuvilla taas imee kosteuden mutta ei luovuta sitä. Jos pakkasella hikoilee puuvillavaatteeseen, taukopaikalla tulee äkkiä kylmä.

Liukosellupohjainen viskoosi hengittää, niin että sillä ei ole näitä ongelmia ollenkaan. Viskoosi onkin käytännössä vallannut markkinat kuumissa Aasian maissa.

Puuvillan laatu myös vaihtelee, mistä johtuen puuvillapohjaisen liukosellun tuotantoprosessia pitää olla alituiseen säätämässä. Sen värit eivät myöskään kestä pesua, toisin kuin viskoosin.

Viskoosi on pehmeää, sen imukyky ja -nopeus on suuri, sitä voi muunnella muita enemmän, sen laatu on erittäin tasainen, sen ympäristökuormitus on hyvin pieni. Sen tuottavuus on lähes viidenneksen kilpailijoita parempi ja kehräyksessä sen hukkaprosentti on vain kaksi, kun se esimerkiksi puuvillalla on 12.

Viskoosin ainoa ongelma on sen kalleus. ”Mutta me uskomme, että tämäkin kääntyy viskoosin eduksi, kun ymmärretään puukuidun mahdollisuudet ratkaista väestönkasvun ja peltopinta-alan pienenemisen aiheuttamia ongelmia”, Välimaa sanoo.

Kirjoittaja

Hannes Mäntyranta

Kirjoita kommentti