Luontomatkailua potkitaan kehittymään – edes sen suosiota ei tiedetä

Saniaisia ruskassa luontomatkailureitin varrella Kuusamossa. Kuva: Laila Hökkä

Luontomatkailuun ja sen tuottoon suhtaudutaan edelleen väheksyen. Tänään julkistettu selvitys luontomatkailun kehittämistarpeista korostaa tarvetta purkaa epäilyjä.

Uudet keinot metsä- ja vesialueiden kestävän virkistys- ja matkailukäytön kehittämiseksi ja turvaamiseksi -hanketta vetäneen professori Liisa Tyrväisen mukaan luontomatkailun kehittämiseen liittyy edelleen monia ennakkoluuloja. Tänään julkistettu työ voisi purkaa näitä ennakkoluuloja.

Liiketoiminnan kehittämiseen työ tarjoaa tuttuja reseptejä, kuten innovaatioita ja rahoituksen kehittämistä, mutta myös vuosittaista matkailun innovaatiotapahtumaa. Parhaiden toimintatapojen jakaminen kehittäisi niin itse liiketoimintaa kuin sen toimintaympäristöäkin.

Luontomatkailua tehdään useimmiten toisten metsissä. ”Se on yleensä kahden kauppa, yrittäjän ja maanomistajan”, sanoo Tyrväinen.

Oleellinen osa liiketoiminnan osaamista on matkailun sovittaminen metsän muuhun käyttöön. Eikä se ole vain rahakysymys.

”Matkailuyrittäjän ja metsänomistajan ymmärrys toistensa liiketoiminnasta ei aina ole paras mahdollinen. Yhteensovittamisessa tarvitaan välittäjiä, jotka ymmärtävät molempien tarpeita”, Tyrväinen sanoo.

Missä metsänomistaja?

Metsänomistaja näkyy selvityksessä kovin vähän. Tyrväisen mukaan tämä on näköharha: iso osa tausta-aineistosta on koottu nimenomaan metsänomistajien mielipiteitä kuuntelemalla.

”Sitä paitsi, tarkoituksena oli nimenomaan luontomatkailuyrittäjän liiketoiminnan kehittäminen. Metsänomistajien tarpeita on selvitetty toisaalla”, Tyrväinen sanoo.

Sitä, että hankkeen tuloksia esittelevään seminaariin ei pyydetty yhtään metsänomistajatahon puheenvuoroa Tyrväinen pitää epäonnistumisena. Osallistujajoukko kun on muutenkin suuri eikä viestintäkään oikein onnistunut.

Metsänomistajat kuitenkin suhtautuvat luontomatkailuun yleensä positiivisesti. ”Meillä ei ole mitään luontomatkailua vastaan, päinvastoin”, sanoo metsäjohtaja Juha Hakkarainen MTK:sta.

”Mutta matkailun tuominen yksityismetsiin edellyttää yhteensovittamista ja silloin on kyse sopimuksellisuudesta. Tätä ei voi hoitaa muuten kuin sopimalla metsänomistajan kanssa”, Hakkarainen sanoo.

Liisa Tyrväinen. Kuva: Erkki Oksanen
Professori Liisa Tyrväinen korostaa, että kaikki metsät eivät ole luontomatkailun kannalta kiinnostavia. ”Ei luonnontuotteitakaan voi kerätä siellä, missä niitä ei kasva. Ajatuksemme on, että kehitetään matkailua siellä, missä sille on parhaat edellytykset”, sanoo Tyrväinen. Kuva: Erkki Oksanen

Luontomatkailun määrää ei tunneta

Selvitys haluaa myös kehittää luontomatkailun tilastointia ja seurantaa. Esimerkiksi luontomatkailun osuutta matkailun kysynnästä ei tiedetä eikä sitä seurata millään tavoin.
Myöskään luontomatkailun rahankäyttöä ei mitata. Ei siis tiedetä, millaisiin menoihin matkailijat rahaa käyttävät, mikä siitä voidaan tulkita luontomatkailun rahankäytöksi tai missä päin Suomea rahaa käytetään.

Samat haasteet todettiin jo 15 vuotta sitten valmistuneessa, luontomatkailua koskeneessa Vilmat-tutkimuksessa. Tyrväinen myöntää tämän osittain todeksi.

”Tilastointia ei ole voitu kehittää tyydyttävällä tavalla, koska siihen ei yksinkertaisesti ole ollut saatavilla rahaa”, Tyrväinen sanoo. Rahaa on vaikea saada niin kauan kuin luontomatkailu laitetaan metsien käytössä luokkaan ”muut”.

Tietoa aiotaan kuitenkin hankkia aika yksinkertaisella tavalla: lisäämällä matkailukyselyihin kysymys, onko matkan pääasiallinen syy luontomatkailu. Näin saataisiin selville paitsi luontomatkailun osuus matkailun kokonaismäärästä, myös esimerkiksi luontomatkailun työllistävyys.

Matkailuympäristöjä on kehitettävä

Selvitys esittää myös luontomatkailun ympäristöjen kehittämistä. Palveluita halutaan tarjota luontokohteissa, jotka soveltuvat luontomatkailuun parhaiten.

”Ei luonnontuotteitakaan voi kerätä siellä, missä niitä ei kasva. Yhtä lailla kaikki metsätkään eivät ole matkailun kannalta kiinnostavia. Kun tätä ei voi muuttaa, ajatuksemme on, että kehitetään matkailua siellä, missä sille on edellytyksiä”, sanoo Tyrväinen.

Usein näin onkin. Luontomatkoja järjestetään paljon Lapissa ja Kuusamossa, missä metsät ovat siihen sopivia.

Kun sopivia metsiä ei ole kaikkialla, niistä saattaa jopa tulla pula. ”Kysyntä saattaa kasvaa suureksi siellä missä niitä on”, Tyrväinen sanoo.

Yhtenä keinona ympäristön kehittämisessä mainitaan kokeilut. Niitä varten pitäisi kuitenkin selvittää, mitä matkailijat oikeasti arvostavat ja millaisin toimin matkailukohteiden imagoa nimenomaan matkailijan silmissä todella voisi parantaa.

Kalliota ja kanjoni Kuusamossa Porontiman luontomatkailureitin varrella. Kuva: Laila Hökkä
Kalliota ja kanjoni Kuusamossa Porontiman luontomatkailureitin varrella. Kuva: Laila Hökkä

Yhteensovittamisessa on tutkittavaa

Selvityksessä käsitellään mitä moninaisimpia hankkeita, jotka toteutuessaan vähentäisivät hakkuita, eli markkinoille tulevan puun määrää. Tämän vaikutuksia on arvioitu vain metsänomistajan kannalta.

Markkinapuun väheneminen askarruttaa kuitenkin myös metsäteollisuutta, vaikka luontomatkailuun suhtaudutaankin myönteisesti. ”Ehdottomasti. Me suhtaudumme positiivisesti metsien eri käyttötapojen yhteensovittamiseen”, sanoo metsäjohtaja Tomi Salo Metsäteollisuus ry:stä.

Salon mukaan vaikutukset metsien kestävän käytön kokonaisuuteen pitäisi kuitenkin selvittää. Samaa mieltä on Hakkarainen.

”Kyllä, vaikka yksittäisen metsän käytöstä päättääkin sen omistaja. Hänellä tietenkin on oikeus ottaa se korvaus mikä on saatavilla, tuli se sitten puiden myynnistä tai niiden säästämisestä”, sanoo Hakkarainen.

Samaa haluaa Tyrväinen ja kysyy, miten luontomatkailu tulisi järjestää, jotta vaikutukset muihin elinkeinoihin olisivat mahdollisimman vähäiset. ”Tässä on aivan varmasti selvitettävää. Mutta toistaiseksi tällaiseen ei ole saatu resursseja”, sanoo Tyrväinen.

Luontomatkailuselvityksen tekivät Luonnonvarakeskus, Suomen ympäristökeskus ja Itä-Suomen yliopisto. Sen tilasi valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta.


Uudet keinot metsä- ja vesialueiden kestävän virkistys- ja matkailukäytön kehittämiseksi ja turvaamiseksi (VirKein)

Aiemmin forest.fi:ssä: Luontomatkailijat tulevat talousmetsiin – kiinnostus metsänhoitoon ja puun käyttöön on suurta


 

Vaatiiko luontomatkailu aina metsätalouden rajoittamista?

”Vietin vuodenvaihteessa viikon erään turistiryhmän kanssa. Ohjelmaan sisältyi useita visiittejä talousmetsissä. En kuullut yhtään negatiivista sanaa sen enempää avohakkuista, siemenpuuhakkuista, nuorista kasvatusmetsistä, taimikoista tai metsien käytöstä ylipäätään. Jopa laajat maisemat, joissa oli kaikenlaista metsää, saivat heidät lähes haukkomaan henkeään.”

”Talousmetsät tarjosivat asiakkaille upeita elämyksiä ja kokemuksia, jotka aivan aidosti saivat heidät tuntemaan jotain ainutlaatuista. Mikäli joku vastustaa metsien käyttöä matkailuperustein, kannattaa miettiä uudelleen omaa näkökulmaansa. Nyt tänne tulevat turistit ovat haltioissaan luonnostamme, vaikka hyödynnämmekin uusiutuvaa puuta tarpeisiimme.”

Sitaatit kertovat Juri Laurilan kokemuksista pohjoisessa Suomessa. Vastaavaa on kuultu aiemminkin, esimerkiksi Teija ja Mikko Lindellin metsämatkailusta (ks. täältä, sivut 52-53)  ja viimeksi Kuusamosta. Siellä Metsäkeskus on tehnyt metsänomistajan ja matkailuyrittäjän välille sopimusmallin, jossa metsätalouskäyttöä ei rajoiteta millään tavoin.

Edes avohakkuu ei kauhistuta matkailijaa, kunhan sen ääreen ei tarvitse jäädä. Käytetäänhän luontokohteelle pääsemiseksi moottoriteitäkin – ei avohakkuun reuna nyt sen kamalampi voi olla.

Kaikki asiaa kokeilleet yrittäjät kertovat samaa. Avohakkuun syitä kyllä saatetaan kysyä, mutta kun siihen vastaa, se hyväksytään. Ja miksipä ei: kiinnostavathan meistäkin useimpia kaukomatkailijoita myös paikallisten ihmisten elinolot.

Ainoa, jonka tuntuu olevan vaikea asiaa hyväksyä, on luontomatkailun edellytyksiä toimistopöydän takaa katseleva suunnittelija, päättäjä, tutkija. Eikä hyvältä näytä jatkossakaan, jos on uskominen tämänpäiväisessä seminaarissa julkistettuun suunnitelmaan luontomatkailun ennakointityökalusta.

Siinä ennakoinnin tekisivät tutkijat ja asiantuntijat esimerkiksi ministeriöissä. Luontomatkailun yrittäjiä ei suunnitelmassa mainittu, eikä heidän asiakkaitaan.
Jos siis ennakoidaan, ketä varten?

Kirjoittaja

Hannes Mäntyranta

Kirjoita kommentti