Männyn jatkuva kasvatus tuottaa huippulaatua – kannattavuudessa on vielä tutkimista

Jatkuvan kasvatuksen männyn tyvitukista sahatun pintalaudan laatu säilyy hyvin korkeana jopa 15 metrin korkeuteen saakka. Kuva: Riikka Piispanen

Parhaimmillaan jatkuvan kasvatuksen männyn tyvitukin laatu on niin hyvä, että sille ei välttämättä ole edes kysyntää. Kannattavuuden arviointi on vaikeaa, koska se vaatisi tietoa markkinoista, joita kuitenkaan ei tällaiselle laatupuulle ole. Myöskään kasvutietoa ei ole tarpeeksi.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Sauli Valkonen kuitenkin varoittaa: ”Tässä on kyse ääripäästä. Olemme tehneet sahauskokeita 180-vuotiaassa männikössä Evolla, missä laatu on niin hyvää kuin se oikeastaan voi olla. Viesti siis on, että tähän voimme päästä, mutta ei ehkä aina”, Valkonen sanoo.

Vanhan ja kookkaan ylispuuston lisäksi kohteella oli hyvin kehittynyt alempi puustokerros, jossa rinnankorkeusläpimitta oli joillakin puilla jopa 30 senttiä.

Sauli Valkonen. Kuva: Hannes Mäntyranta
Erikoistutkija Sauli Valkonen luonnehtii kuvaamaansa männyn jatkuvan kasvatuksen menetelmää ”pomminvarmaksi” metsän uudistumisen, kasvatuksen ja laatupuun saannin kannalta. Kuva: Hannes Mäntyranta

Alku voi olla siemenpuuhakkuu

Männyn jatkuva kasvatus on toisenlaista kuin esimerkiksi kuusen, jota kasvatetaan poiminta- ja pienaukkohakkuin. Vaikeaa se ei Valkosen mielestä ole.

Männyn avohakkuumetsätaloudesta voi siirtyä jatkuvaan kasvatukseen helposti ilman siirtymäaikaa. Sen voi aloittaa siemenpuuhakkuulla, jossa metsästä hakataan pois kaikki muut puut paitsi uutta metsää siementämään jätettävät suuret siemenpuut. ”Myös maanpinnan muokkaus pitää tehdä uusien taimien saamiseksi”, sanoo Valkonen.

Tukkipuuksi kelpaavat siemenpuut hakataan tavallisesti heti, kun metsikkö on taimettunut. ”Tässä pitää kuitenkin malttaa jättää ne hieman pidemmäksi aikaa kaatamatta”, Valkonen sanoo.

Seuraavaksi metsässä tehdään harvennus, ehkä 20 vuoden kuluttua taimikon syntymisestä. ”Tässä yhteydessä osan siemenpuiksi jätetyistä ylispuista voisi jo poistaa”, sanoo Valkonen.

Puun korjuussa pitää olla huolellinen, ettei taimikko vahingoitu. ”Mutta ei se paljon vaikeampaa ole kuin normaali harvennushakkuukaan”, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Riikka Piispanen.

Kuusella käytössä oleva pienaukkohakkuu ei Valkosen mukaan männyllä oikein toimi. ”Se johtaa samanlaisiin tuloksiin kuin meidänkin esittämällämme menetelmällä, mutta hitaammin ja vaikeammin”, sanoo Valkonen.

Riikka Piispanen. Kuva: Hannes Mäntyranta
Tutkija Riikka Piispasen mukaan männyn jatkuva kasvatus ei ole vaikeaa, vaikka puunkorjuussa pitääkin olla huolellinen. Kuva: Hannes Mäntyranta

Tuloksena on erittäin lujaa puuta

Toisin kuin kuusella, männyn jatkuva kasvatus tuottaa erittäin tasalaatuista puuta. Lisäksi männyn tyvitukeista tulee jopa 15 metrin korkeuteen asti myös pintaosiltaan oksattomia. Oksia on muutenkin vähemmän kuin tavanomaisesti kasvatetun männyn tyvitukissa ja ne ovat pienempiä.

Piispasen mukaan tämä johtuu männyn ominaisuuksista. ”Mänty on valopuu. Sen oksat kasvavat kiehkuroina ja niiden välissä ei ole oksia. Varjoon jääneet oksat karsiutuvat pois ja oksaista runkoa on vain puun yläosassa”, sanoo Piispanen.

”Oleellista on, että mänty saadaan kasvamaan niin, että nuorpuun vuosilustot ovat ohuita ja huonoa nuorpuuta on vähän”, sanoo Piispanen. Nuorpuu tarkoittaa tukin sisäosaa, joka on syntynyt puun ollessa nuori.

”Tiheämpää mutta lujuudeltaan heikompaa lylyä ei tule tukkeihin lainkaan, jolloin laatu on tasaista. Tällaista kuitenkin raportoidaan monissa tutkimuksissa, joissa tutkitaan kaikkia havupuulajeja. Kun tulokset niputetaan yhteen, jää havaitsematta, että nimenomaan männylle ei tässä kasvatustavassa tule lylyä”, sanoo Piispanen.

Jatkuvan kasvatuksen mäntytukit ovat myös äärimmäisen lujia. Jopa 40 prosenttia sahatavarasta kuuluu EN338-standardin mukaisiin huippulaadun luokkiin C35–C50, joita tutkijat luonnehtivat jopa ”liian hyväksi”.

Sitä huonompiin, mutta kuitenkin erinomaisen laadun luokkiin C27– C30 menee 15 prosenttia saadusta sahatavarasta.
Edes näitä luokkia ei tutkijoiden mukaan ole useinkaan saatavilla suomalaisessa puutavarakaupassa. Lujuutta tutkittiin yli 75 milliä paksuilla lankuilla.

Tietoa kannattavuuden arviointiin ei ole riittävästi

Valkonen luonnehtii tätä männyn jatkuvan kasvatuksen menetelmää ”pomminvarmaksi” metsän uudistumisen, kasvatuksen ja laatupuun saannin kannalta. Kasvatustavan kannattavuutta on kuitenkin erittäin vaikea arvioida ja se vaatisi lisää tutkimusta. Ensimmäinen ongelma on, että kertymää ei tiedetä.

Menetelmässä isot puut varjostavat pienempiä, jolloin pienet kasvavat hitaammin, mutta tuottavat parempaa puuta. Juuri varjostus tekee tyvitukkiin tasaisen, hyvän laadun.

Valkosen mukaan pienten puiden kasvutappio korvautuu jossakin määrin suurten puiden paremmalla kasvulla. ”Jos puhutaan vain kasvun määrästä, voi olla, että jäädään hieman tappiolle”, Valkonen sanoo.

Valkosen mukaan suurten ylispuiden kasvuprosentti voisi olla yhden ja kolmen välillä. ”Mutta arvokasvu voi olla paljon suurempi”, Valkonen sanoo.

Se ei vielä tee menetelmästä kannattavaa. Laadulle kun pitäisi löytyä myös maksaja.

Kannattavuus heikkenee selvästi, jos puusta ei saa korkeampaa hintaa. Juuri tämä tekee kannattavuuden arvioinnin vaikeaksi.

Sauli Valkonen esittelee männyn jatkuvaa kasvatusta. Kuva: Satu Rantala
”Näin se toimii”, sanoo Sauli Valkonen: suuret puut varjostavat pieniä, mikä pitää niiden lustot ohuina, minkä seurauksena puun sisäosiin kasvavan nuorpuun lustot ovat yhtä paksuja kuin myöhemmässäkin kasvun vaiheessa. Kuva: Satu Rantala

Löytyykö maksajaa?

Lopun päältä kyse ei ole edes tukkien hinnasta, vaan siitä, suostuuko kuluttaja maksamaan puutuotteesta enemmän, ja kuinka paljon enemmän. Piispanen arvelee, että menekkiä olisi korkeammallakin hinnalla. Jos ei Suomessa, niin sitten ulkomailla.

Jonkinlaisesta muna-kana-ongelmasta kuitenkin on kyse: markkina vaatii kysynnän ja tarjonnan, mutta kumpi syntyy ensin ja miten ne saadaan kohtaamaan.

Valkosen ja Piispasen mukaan jatkuvan kasvatuksen tutkiminen niin maailmalla kuin Suomessakin on hyvin vähäistä. ”Esimerkiksi meidän puuaineksen laatuun keskittyvät tutkimuksemme ovat täysin ainutlaatuisia”, Valkonen sanoo.

Kannattavuuden tutkimiseen ei ole helppo saada rahaa, vaikka kaikki jatkuvasta kasvatuksesta puhuvatkin. Tarve ei tutkijoiden mukaan ole kovinkaan suurista asioista.

”Me tarvitsisimme viisi metsikköä, joiden perusteella saisimme rakennettua kasvumallit. Jos ne halutaan Pohjois-Suomellekin, tarvittaisiin toiset viisi”, sanoo Valkonen.


Aiemmin forest.fi:ssä:

Avohakkuusta puuta saa enemmän – yleistä vastausta kasvatustapojen taloudelliseen paremmuuteen ei ole

Avohakkuuta ei ole syytä lopettaa ekologisuuden takia

Eri-ikäismetsästä saadun kuusen laatu vaihtelee huomattavasti

Jatkuvaa vai jaksollista ‒ kannattavuus riippuu tapauksesta


 

Kirjoittaja

Hannes Mäntyranta

2 kommenttia “Männyn jatkuva kasvatus tuottaa huippulaatua – kannattavuudessa on vielä tutkimista” artikkeliin

Santa sanoo:

Lienee hieman kyseenalaista kutsua esiteltyä menetelmää ”jatkuvana kasvatuksena”, sillä kyseessähän on jaksottainen metsätalouden kasvatusmenetelmä. Viime kädessä kyseessä on vain Kalelan lanseeraaman siemenpuuhakkuun muunnos. Imagoetu kääntyy näin helposti virheellisesti tuon marginaalisen ”jatkuvan kasvatuksen” eduksi!

Sauli Valkonen sanoo:

Tämä ylispuukasvatus, jota kirjoituksessa esitellään, on nyt tulossa männikön jatkuvan kasvatuksen päämenetelmäksi Tapion metsänhoitosuosituksiin, joita uudistetaan parhaillaan.

Kirjoita kommentti