Metsäala kehittää työkaluja luonnonhoitoon – talousmetsien uhanalaisten lajien suojelu malliesimerkkinä

”Tieto uhanalaisen lajin suojelusta vakuuttaisi metsänomistajan parhaiten, kun se tulisi suoraan asiantuntijalta”, metsänomistaja Lauri Syrjänen mietti tarkastellessaan harvinaista kuusenpiilojäkälää Monimetsä-hankkeessa työskentelevän Lauri Saariston kanssa. Kuva: Anna Kauppi

Luonnonhoito on osa jokapäiväistä metsätalouden työtä. Nyt hyväksi havaitut, luonnon monimuotoisuutta lisäävät keinot halutaan juurruttaa valtakunnalliseen käyttöön Monimetsä-hankkeessa.

Metsänomistaja Lauri Syrjänen tutkii järeän kuusen tyveä tarkkaan. Sen ja naapuripuiden ympärillä liehuu punaisia nauhoja, sillä puissa kasvaa uhanalaista kuusenpiilojäkälää.

Syrjänen sai tiedon harvinaisesta jäkälästä tehdessään ilmoituksen Vihdissä sijaitsevan metsänsä harvennushakkuusta. Jäkälän huomannut biologi oli kirjannut esiintymän Suomen ympäristökeskuksen tietojärjestelmään Herttaan, josta se välittyi metsänkäyttöilmoituksen käsittelijälle ja häneltä metsänomistajalle.

Syrjänen jätti kellanvalkoisen kasvuston peittämät kuuset pystyyn, vaikka mikään laki tai esimerkiksi sertifiointi ei häntä siihen velvoittanut. ”Olen mielelläni mukana suojelemassa luontoa, kun mahdollisuus siihen on luotu. On vain fiksua, että metsänomistajalle välitetään tietoa suoraan asiantuntijoilta”, hän sanoo.

Monimetsä-hanke tähtää käytäntöön

Uhanalaisten lajien vapaaehtoista suojelua on parannettu jo muutaman vuoden ajan yksinkertaisesti ja kustannustehokkaasti: jo olemassa ollutta tietoa siirretään ympäristöhallinnolta metsäalan toimijoiden ja metsänomistajien käyttöön. Parhaimmillaan tämä uhanalaisten metsälajien toimintamalli otetaan huomioon jo leimikkoa suunniteltaessa.

Nyt maa- ja metsätalousministeriö tehostaa luonnonhoitoa yhdessä metsäalan kanssa. Se on käynnistänyt Monimetsä-hankkeen, jossa selvitetään hyviä, mutta vielä vakiintumattomia luonnonhoidon keinoja. Kustannustehokkaita, arkiseen metsänhoitoon sopivia toimintamalleja autetaan käytäntöön koko maassa.

”Puunkäytön kasvaessa on entistä tärkeämpää kiinnittää huomiota luonnon monimuotoisuuteen”, sanoo maa- ja metsätalousministeriön erityisasiantuntija Katja Matveinen ja muistuttaa, että luonnonhoito osana tavanomaista metsänhoitoa on kirjattu Kansalliseen metsästrategiaan ja myös hallitusohjelmassa puhutaan vapaaehtoisista keinoista monimuotoisuuden turvaamisessa.

Matveisen mukaan juuri uhanalaiset lajit osoittavat, kuinka suomalainen talousmetsän hoito parantaa myös luonnon monimuotoisuutta. Niin kutsutulla uhanalaisuusindeksillä mitattuna metsälajistomme on selkeästi elinvoimaisimpien joukossa ja uhanalaisten lajien Punaisessa kirjassa vuodelta 2010 todetaan, että lajien vaarantumisen vauhti on hidastunut metsissä.

”Olemme kehittäneet menetelmiä, kuten säästöpuiden jättäminen, mikä on parantanut monien uhanalaisten lajien asemaa. Onnistuneen kehitystyön vieminen käytäntöön on myös Monimetsä-hankkeen perusajatus”, Matveinen sanoo.

Suomen luonto elää talousmetsässä

Jotta kolmivuotisen Monimetsä-hankkeen toimet todella näkyisivät myös käytännössä, mukana on laaja joukko: maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö, MTK, Metsäteollisuus ry, Suomen metsäkeskus, Tapio Oy, Suomen riistakeskus, Suomen ympäristökeskus, Luonnonvarakeskus ja WWF.

”Luonnonhoito toimii jo nyt käytännössä, mutta parantamista on ohjeissa, tiedonkulussa ja koulutuksessa”, sanoo Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton MTK:n metsäasiantuntija Lea Jylhä. ”Valtaosa Suomen metsistä on talousmetsää. Siksi nimenomaan talousmetsien hoidolla on suurin merkitys metsäluonnon monimuotoisuudelle Suomessa.”

Metsäteollisuus ry:n kautta hankkeessa ovat mukana metsäalan yritykset sekä metsänhoidollisten toimenpiteiden toteuttajina että metsänomistajina. Metsäteollisuus ry:n metsäasiantuntijan Inka Mustan mukaan käytännön ohjeet luonnonhoitoon ovat tervetulleita. Hän muistuttaa, että talousmetsien luonnonhoidosta on puhuttu vasta kaksikymmentä vuotta. ”Oleellista hankkeessa on neuvonta ja luonnonhoidon merkityksestä kertominen.”

Uusi luonnonhoidon opas ilmestyy kesällä

Suomen metsäkeskuksen luonnonhoidon johtavan asiantuntijan Matti Seppälän mukaan Monimetsä-hankkeessa on tavoitteena käydä läpi kaikki metsänhoitosuositusten keinot. ”Erityisesti voisi nostaa esiin lahopuun suunnitelmallisen säilyttämisen, laji- ja paikkatiedon hyödyntämisen toimenpiteiden suunnittelussa sekä vesiensuojelun kohdennetun tehostamisen kuten ojituksen metsänuudistamisen yhteydessä”, Seppälä sanoo.

Metsänhoidon suositukset luonnonhoitoa myöten löytyvät muun muassa Tapion Metsänhoito-kirjasta, josta luonnonhoidon ohjeet lohkaistaan myös omaksi oppaakseen ensi kesänä. Luonnonsuojelujärjestö WWF on julkaissut oman metsänhoito-oppaan, jolla sekin haluaa muistuttaa, että metsien talouskäyttö ja luonnon monimuotoisuus eivät sulje pois toisiaan.

Metsänomistaja Lauri Syrjälän mukaan sekä metsän- että luonnonhoidossa oleellisinta on kärsivällisyys. ”Luonnon uudistumiskyky unohtuu usein, koska se vaatii aikaa. Tässäkin tiedetään olleen avohakkuu 1910-luvulla, mutta niin vain metsä kasvaa jälleen sadan vuoden päästä harvinaistakin jäkälää.”

Artikkeliin on haastateltu myös Monimetsä-hankkeen selvitystyöstä vastaavaa Tapio Oy:n projektipäällikköä Lauri Saaristoa.


Tapio.fi: Monimetsä-hanke

Tapion Hyvän metsänhoidon suositukset

Metsätalous ja uhanalaiset lajit -opas

Ymparisto.fi: Uhanalaisten metsälajien esittelyt

Suomen ympäristökeskuksen Hertta-tietojärjestelmä


 

Luonnonhoito-oppaita moneen tarkoitukseen

Metsäalan toimijat ja ympäristöjärjestöt ovat julkaisseet koko joukon yleisiä ja lajikohtaisia luonnonhoidon oppaita.

Kirjoittaja

Anna Kauppi

Yksi kommentti “Metsäala kehittää työkaluja luonnonhoitoon – talousmetsien uhanalaisten lajien suojelu malliesimerkkinä” artikkeliin

Kirsi Niskanen sanoo:

Kuusenpiilojäkälä esiintyy Suomen jäkäläoppaan (Stenroos ym. 2011) mukaan kosteissa ja varjoisissa metsissä. Vaikka jäkäläkuuset säästettäisiin hakkuun yhteydessä (aukkohakkuu on edessä tälläkin alalla luultavasti myöhemmin), ympäristö muuttuu niin kuivaksi, että jäkälän säästymisestä ei enää ole takeita. Jatkossa on tuurista kiinni, onko jäkälä ehtinyt levitä lähiseudulle jonnekin sopivaan metsään odottelemaan sen sata vuotta, kun paikalla on taas kostea pienilmasto. Tämä juuri on ongelma muutenkin talousmetsien luonnonhoidosa: kuvitellaan, että muutama jättöpuu aukolla pelastaa monimuotoisuuden.

Kirjoita kommentti