”Metsähallitus tekee niin kuin kruunu päättää”

Pääjohtaja Esa Härmälän mukaan Metsähallituksen luonnonsuojelupuolen rahoitusvaje on ratkaistu syömällä luontopalveluiden tasetta. "Menettely on muodollisesti oikein, mutta tuskin hyvää taloudenpitoa. Pysyvää ratkaisua etsitään ministeriöissä”, sanoo Härmälä. Kuva: Vilma Issakainen

Metsähallituksen pääjohtaja Esa Härmälä ei vastusta kansallispuistoverkon laajentamista. ”Mutta sitä ei pitäisi tehdä nykyisten puistojen kustannuksella. Tämä on hyvin monen muunkin mielipide”, sanoo Härmälä.

Metsähallitus koostuu kahdesta osasta: liiketoiminnasta ja luonnonsuojelusta, jota kutsutaan luontopalveluiksi. Luontopalveluiden päätehtävä on hoitaa valtion luonnonsuojelualueita ja sen menot rahoitetaan valtion budjetista.

Juuri luontopalveluiden menot ovat aiheuttaneet Metsähallitukselle viime aikoina miettimisen aihetta. Budjettirahat eivät ole riittäneet vastuiden kattamiseen, mistä syntynyt vaje siirtyi Metsähallituksen taseeseen, joka on yhteinen liiketoiminnan kanssa.

Oli syntymässä tilanne, jossa liiketoiminta olisi asiallisesti ottaen tukenut luontopalveluita, mikä taas on kilpailunrajoitussäännösten perusteella kielletty. Nyt asia on kuitenkin ratkaistu ottamalla vaje, 8,5 miljoonaa euroa, luontopalveluiden taseesta.

Härmälän mukaan luontopalveluiden taseessa riittää poistettavaa, sen koko on 1,1 miljardia euroa. ”Nyt hyväksytty menettely on muodollisesti oikein, mutta tuskin hyvää taloudenpitoa”, sanoo Härmälä.

Ongelma ei ole poistunut

Ongelma ei kuitenkaan ole poistunut. Jos mitään ei tehdä, vajetta syntyy jatkossa lisää.

Luontopalveluiden omistukseen on viime vuosina siirretty runsaasti rakennettuja kiinteistöjä esimerkiksi siinä yhteydessä, kun Puolustusvoimien omaisuutta siirrettiin Metsähallituksen hallintaan. ”Perusongelma on, että nämä kiinteistöt eivät tuoneet mitään tulovirtaa”, Härmälä sanoo.

Rakennuksia on yritetty vuokrata ulkopuolisille, esimerkiksi matkailuyrityksille, mutta se ei onnistu käden käänteessä. ”Syvimmillään kyse on siitä, kuinka onnistunutta on politiikka, jossa siirretään runsaasti tuottamattomia rakennuksia jollekin, jolla ei ole omia tuloja”, sanoo Härmälä.

Ratkaisua ongelmaan etsitään nyt molemmissa Metsähallitusta ohjaavissa ministeriöissä, maa- ja metsätalous- ja ympäristöministeriössä.

Menot kasvavat, tulot laskevat

Luontopalveluiden rahoitusta rasittaa myös jatkuvasti kasvava kansallispuistojen määrä. Esimerkiksi Suomussalmen kunnanjohtaja Asta Tolonen perusteli Hossaan esitettyä kansallispuistoa Kainuun Sanomissa 5. toukokuuta sillä, että ”tämä ei maksaisi valtiolle oikeastaan mitään”.

Todellisuudessa kansallispuisto maksaa, vaikka maapohja olisikin ennalta suojeltu, niin kuin Hossan tapauksessa. ”Kansallispuiston tarkoitus on virkistyskäyttö ja se vaatii rakenteita. Riippuen kävijämääristä, sijainnista ja palveluista yksi puisto maksaa 50 000–500 000 euroa vuodessa”, Härmälä sanoo.

Toisaalta kansallispuistojen rahoitus laskee. ”Nyt lisärahaa on tullut vain kunkin puiston perustamisvaiheeseen. Enimmillään luontopalveluiden budjetti on ollut 65 miljoonaa euroa vuodessa, mutta ensi vuonna kokonaispotti on putoamassa 50 miljoonaan euroon”, Härmälä sanoo.

Toisaalta Suomi on jo nyt Euroopan kärkimaita, kun puhutaan kansallispuistojen määrästä. Väestöltään 16-kertaisessa ja pinta-alaltaan suuremmassa Saksassa niitä on 16, Suomea suuremmassa Ruotsissa 30, mutta Suomessa 39 ‒ ja uusia esitetään kaiken aikaa.

Luonnon matkailu- ja virkistyskäyttö on ollut merkittävällä sijalla koko Metsähallituksen pitkän, yli 150-vuotisen historian. Kuvissa vanhaa ja uutta matkailua Pyhätunturilla. Kuvat: Metsähallitus
Luonnon matkailu- ja virkistyskäyttö on ollut merkittävällä sijalla koko Metsähallituksen pitkän, yli 150-vuotisen historian. Kuvissa vanhaa ja uutta matkailua Pyhätunturilla. Kuvat: Metsähallitus

Uudenlaiseen suojeluun

Onko kansallispuistoja jo tarpeeksi? ”Kansallispuisto on virkistystä varten. Siksi niiden pitää olla saavutettavissa, mikä on viime vuosina parantunut huomattavasti”, sanoo Härmälä.

Toisaalta virkistys onnistuu muuallakin: monikäyttö- eli talousmetsissä sekä retkeily- ja virkistysalueilla. Valtaosa suomalaisista asuukin alle kymmenen kilometrin etäisyydellä tiukasti suojelluista metsistä.

Härmälä ei ota kantaa kansallispuistojen lisäämiseen sinänsä, sanoopahan vain että niukkenevien resurssien aikana on huolehdittava, ettei sitä tehdä nykyisten puistojen kustannuksella. ”Tämän näkemyksen jakavat hyvin monet ihmiset ja tahot nyky-Suomessa”, Härmälä sanoo.

Entä pitäisikö suojelua purkaa ekologisesti vähemmän arvokkaissa paikoissa, jos se vaikka korvattaisiin paremmalla alueella jossakin muualla? ”Tällaista voidaan joutua harkitsemaan esimerkiksi kaivoshankkeiden kohdalla”, Härmälä sanoo.

Härmälän mukaan ”minua viisaammat” ovat sanoneet, että tämän tyyppinen luonnonarvojen kompensointi on nouseva puheenaihe maailmalla. ”Minusta sitä kannattaa tarkastella ennakkoluulottomasti”, Härmälä sanoo ja huomauttaa, että sinänsä suojelu on Suomessa tasolla, jota ei tarvitse hävetä.

”Euroopan unionin tiukasti suojelluista metsistä puolet on Suomessa. Meillä olisi ehkä syytä siirtyä suojelun määrästä laatuun, lisähehtaarien suojelusta luonnon monimuotoisuuden suojeluun”, Härmälä sanoo.

Pääkonttori on jo hajasijoitettu

Tulevalta hallitukselta on jo ehditty vaatia myös Metsähallituksen pääkonttorin hajasijoittamista Vantaan Tikkurilasta muualle Suomeen. Härmälä vastaa tähän, että ”jos kruunu päättää, me tottelemme”.

Mutta Härmälä haluaa muistuttaa muutamasta tosiasiasta. ”Metsähallituksen 1700 työntekijästä 160 työskentelee pääkonttorissa ja heistä suuri osa luontopalveluissa hoitamassa eteläisen Suomen suojelualueita”, Härmälä sanoo.

Heidän työnsä ei siirtyisi hajasijoittamisella minnekään. ”He hoitavat esimerkiksi Suomenlahden saaria. Voisiko sitä kenties tehdä paremmin jostakin pohjoisesta”, Härmälä kysyy.

”Toiseksi, meillä asiantuntijatehtäviä voi jo nyt hoitaa missä vain ja tästä varmaan kannattaa pitää kiinni. Jo nyt merkittävä osa valtakunnallisia tehtäviä hoitavista työntekijöistä on töissä aivan muualla kuin Tikkurilassa. Esimerkiksi metsätalouden johtaja on Oulussa”, Härmälä sanoo.

”Että kun tätä nyt tässä miettii, niin varmaan sieltä lähtisin minä ja yksi tai kaksi tusinaa muuta. Kai sillä jonkinlainen psykologinen vaikutus olisi. Nythän meidän naapurissa Tikkurilassa on yhden valtionyhtiön toimitusjohtaja, jonka pääkonttori on Jyväskylässä”, sanoo Härmälä.

Esa Härmälä. Kuva: Vilma Issakainen
Metsähallituksen luonnonvarasuunnitelmien tekoa on haluttu kirjoitettavaksi myös tekeillä olevaan lakiin Metsähallituksesta. Pääjohtaja Härmälä ei tätä kannata. ”Ei se toisi mitään hyvää, vain lukuisia uusia lakiin perustuvia valitusmahdollisuuksia”, Härmälä sanoo. Kuva: Vilma Issakainen

Puukaupassa tämä vuosi on vielä vaikea

Metsähallituksen liiketoiminnalla on toisenlaiset ongelmat. Valtio edellyttää Metsähallituksen maksavan liiketoimintansa tuloksesta yhä enemmän valtion budjettiin, viime vuonna jo 135 miljoonaa euroa. Se on 20 miljoonaa euroa enemmän kuin tulos, joka tarkoittaa käytännössä tuloutukseen kelpaavan rahan määrää.

Jatkossa ”kunnianhimoinen, mutta realistinen” tuloutuksen perustaso voisi Härmälän mukaan olla 120 miljoonaa euroa vuodessa. ”Se vaatii, että puukauppa käy, se käy oikealla hintatasolla, kiinteistöjä saadaan vuokrattua, tuulivoimaluvat käyvät kaupaksi ja yhteiskunta toimii muutenkin”, Härmälä sanoo.

Edellisen ministerin mukaan tuloutus olisi saatu kokoon helposti nostamalla puun kuutiohintaa kolme euroa. Härmälä kuittaa: ”Hän oli varmaankin puhunut asiasta puun ostajien kanssa.”

Metsäteollisuuden uudet investoinnit ovat tärkeitä ja erityisesti Kemijärven sellutehtaalla olisi merkitystä Lapin nuorten metsien suurten hakkuumahdollisuuksien takia. Härmälän mukaan investointien vaikutus voisi näkyä jo ensi vuonna, vaikka ensimmäinen suuri investointi, Metsä Groupin Äänekosken biotuotetehdas käynnistyykin vasta vuonna 2017.

”Mutta tämä vuosi on puumarkkinoilla vielä vaikea”, arvelee Härmälä.

Viime päivinä käytyä kiistaa Metsähallituksen Kainuun luonnonvarasuunnitelmista Härmälän on vaikea ymmärtää. ”Kainuussa me teemme ja jätämme tekemättä täysin samanlaisia asioita kuin muuallakin, mutta vain Kainuussa niistä syntyy riitaa”, Härmälä sanoo.

Luonnonvarasuunnitelmien tekoa on haluttu kirjoitettavaksi myös tekeillä olevaan lakiin Metsähallituksesta. Tätä Härmälä ei kannata.

”Miksi näin, systeemihän toimii muutenkin? Ei se toisi mitään hyvää, vain lukuisia uusia lakiin perustuvia valitusmahdollisuuksia”, Härmälä sanoo.


Esa Härmälä Wikipediassa

Metsähallituksen kotisivu


 

Tervetuloa Rovaniemelle, Eustafor!

Metsähallituksen pääjohtaja Esa Härmälä toivottaa Euroopan valtionmetsät tervetulleeksi Eustafor-järjestönsä vuosikokoukseen Lapin pääkaupunkiin Rovaniemelle ja Napapiirille ensi kesäkuun 10.‒12. päiviksi:

”Lappi on mielenkiintoinen, Benelux-maiden kokoinen alue, jossa Metsähallitus hallitsee noin puolta maa-alasta. Metsähallituksella on Lapissa tärkeä rooli sovittaa yhteen metsätalous, luonnonsuojelu, uudet matkailutyöpaikat, perinteiset riista-, kala- ja porotalous ja Euroopan ainoan alkuperäiskansan, saamelaisten tarpeet. Olemme harjoitelleet tätä kauan ja joskus tuntuu, että olemme jopa päässeet asiassa eteenpäin.”

”Lappi on dynaaminen alue: yli 90 prosenttia Napapiirin pohjoispuoleisista hotellivuoteista Euroopassa on Suomen Lapissa. Lapissa on yliopisto, ammattikorkeakoulu ja useita muita oppilaitoksia. Lappi on teollinen maakunta, jonka metalli- ja metsäteollisuus pitävät yllä merkittävää perustuotantoa niin kaivoksissa kuin laajoissa metsissä. Lappi on erämaata, mutta se ei ole erämaa.”

Kirjoittaja

Hannes Mäntyranta

Liitetyt tiedostot

  • ff_graafi_suo_Metsien_suojelu_2015

    Metsien suojelu Suomessa

  • Tiukasti suojeltujen metsien määrä ja osuus eräissä Euroopan maissa

    Tiukasti suojeltujen metsien määrä eräissä Euroopan maissa

  • Metsiensuojelun tiukkuus eräissä Euroopan maissa

    Metsiensuojelun tiukkuus Euroopassa

Kirjoita kommentti