Metsäkakku kasvaa oikein syömällä

kuva: Krista Kimmo|Puuston määrä ja poistuma vuosina 1951–2012. Graafi päivitetty 1/2014.|Professori Pekka Kauppi. Kuva: Helsingin Yliopisto|Ilmakehän hiilidioksiditason nousu ja vuotuinen vaihtelu. Hakata vai säästää -kirjan kuvitusta|Puuston määrä ja poistuma 1951-2012. Hakata vai säästää kirjan kuvitusta|Maailman fossiilipäästöt ja maaekosysteemin hiilinielu. Hakata vai säästää kirjan kuvitustavai säästää kirjan kuvitusta

Metsien määrää ja metsissä olevan puuston määrää sekä järeyttä kasvattamalla saadaan nostettua metsien kasvua. Helpolla ja halvalla keinolla voidaan lisätä hakkuita ja torjua ilmastonmuutosta.

Metsien käytön merkityksestä ilmastonmuutoksen torjunnassa käydään vaihtelevaa keskustelua. Suositukset metsien roolista ovat usein jopa vastakkaisia: yhdet sanovat, että metsät pitää suojella, toiset että niitä pitää käyttää.

Metsäpäivillä julkaistussa pamfletissa Hakata vai säästää? perustellaan, miksi kysymys on väärin asetettu. On sekä mahdollista että suositeltavaa lisätä samanaikaisesti sekä puustoa että biotalouden perustaksi tarvittavia hakkuita.

Professori Pekka Kauppi. Kuva: Helsingin Yliopisto
Professori Pekka Kauppi. Kuva: Helsingin Yliopisto

Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun professori Pekka Kaupin ja Suomen Metsäyhdistyksen viestinnän suunnittelija Hannes Mäntyrannan kirjoittamassa pamfletissa kerrotaan myös, että yhteiskunnalle tämä on hyvin edullinen ratkaisu, metsien käyttö kun maksaa itse itsensä.

Kaupin toive on, että kirja tukisi sitä myönteistä kehitystä, jota metsäalalla jo tapahtuu. ”Metsäalalta kuuluu jatkuvasti hyviä uutisia, fossiilipäästöjen saralta ei”, Kauppi sanoo.

Fossiilisten polttoaineiden – kivihiilen, öljyn, maakaasun, liuskekaasun – käyttö vain jatkaa kasvuaan. ”Ja enemmän kuin on osattu arvata. Synkimpien ennusteiden linjalla mennään”, Kauppi sanoo.

Maailman fossiilipäästöt ja maaekosysteemin hiilinielu. Hakata vai säästää kirjan kuvitusta
Hiilen päästöä (sininen viiva) on kuvattu positiivisilla luvuilla, nielua negatiivisilla (oranssi viiva). Kuvio osoittaa, että maaekosysteemin hiilinielu vastaa lähes kolmasosaa maapallon fossiilipäästöistä.

Metsäkato on loppumassa

Suomessa talous kangertaa, mutta monessa muussa maailmankolkassa se on porskuttanut koko 2000-luvun. Esimerkiksi Kiinan talouskasvu perustuu kivihiilestä saatuun energiaan.

”Kiinassa hiilidioksidipäästöt ovat jo henkeä kohti suuremmat kuin Euroopan unionissa, vaikka elintaso on alhaisempi”, sanoo Kauppi.
Yksi selitys on, että eurooppalaisen kulutuksen aiheuttamat päästöt ovat osittain siirtyneet Kiinan tilastoihin – ne ovat seuranneet teollisen tuotannon maantieteellistä siirtymää.

Tähän on pieneltä osin vaikuttanut ilmastopolitiikka, joka ottaa huomioon vain kunkin maan omalla alueella tapahtuvat päästöt. Tuontihyödykkeiden kulutuksen muissa maissa aiheuttamia päästöjä ei noteerata mitenkään.

Toisaalta metsäkato on hidastunut. Yhä useammassa maassa metsäpinta-ala kasvaa ja metsät ovat yhä tiheämpiä. Tässä suhteessa huonoja uutisia tulee tosin edelleen, varsinkin Indonesiasta.

Metsien tihentyminen ei kuitenkaan tarkoita, että niiden luontoarvot olisivat automaattisesti paremmat. Ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta tiheä ja järeitä puita kasvava metsä on kuitenkin harvaa riukupuskaa parempi, koska se sitoo enemmän hiiltä pois ilmakehästä.

Esimerkiksi Suomessa metsämaalla on hehtaarilla keskimäärin 122 kuutiota puuta. Määrä on kasvanut liki 60 prosenttia sitten 1960-luvun.

Hakkuut ja puusto voivat kasvaa yhtaikaa

Kirjan pääviesti on, että metsiä pitää sekä säästää että käyttää. ”Ne eivät ole vaihtoehdot. Käytön ja puuvarannon kasvattamisen yhteensovittaminen ei ole edes vaikeaa”, Kauppi sanoo.

Esimerkiksi Suomessa sekä puuston kasvu että metsissä olevan puun määrä ovat kasvaneet samalla, kun puuta on käytetty. Puuston kasvun tavoittelu ruokkii samalla puuston kartuttamista.

Puuston määrä ja poistuma 1951-2012. Hakata vai säästää -kirjan kuvitusta
Puuston määrä ja poistuma Suomessa vuosina 1951-2012. Hakata vai säästää -kirjan kuvitusta

Metsien hiilinielu sitoo jo nyt, ilman erityisempiä ilmastotoimia, suuren osan fossiilisista hiilidioksidipäästöistä, esimerkiksi Euroopan unionissa kymmenesosan. Metsänielun merkitys unionin hiilitaseelle on suurempi kuin, se mitä unioni on aikaansaanut kannustamalla tuulivoiman, suoran aurinkoenergian ja biopolttonesteiden käyttöä.

Puuttomien maiden metsittämisellä, oikeanlaisilla hakkuilla, metsien tihentämisellä ja puuston järeytymisellä voidaankin Kaupin mukaan hoitaa noin neljäsosa maailmassa tarvittavista ilmastotalkoista.

Keino on ”liian helppo”

Miksi tätä keinoa ei sitten ole otettu käyttöön jo nyt? Kaupin mukaan sitä on pidetty liian helppona, mikä on kuitenkin vastoin kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n suosituksia. Paneelin, jonka jäsen Kauppikin on ollut, asiantuntijat sanovat, että helpot ja nopeasti tarjolla olevat ratkaisut pitäisi käyttää ensin ja vasta sen jälkeen edetä kohti vaikeampia ratkaisuja.

Ilmakehän hiilidioksiditason nousu ja vuotuinen vaihtelu. Hakata vai säästää -kirjan kuvitusta
Ilmakehän hiilidioksiditaso jatkaa nousuaan. Kuvassa näkyy myös hiilidioksidin vuotuinen vaihtelu. Vaihtelu kertoo, miten nopeasti biomassan kasvu vaikuttaa ilmankehän hiilidioksidin määrään. Kioton vuonna 1997 tehdyn ilmastosopimuksen jälkeen hiilidioksiditason nousu ei ole edes hidastunut. Hakata vai säästää -kirjan kuvitusta

Puuston kartuttaminen metsiä käyttämällä on ainakin edullista, koska se maksaa itse itsensä: puuta voi myydä ja jalostaa tuotteiksi. Samalla luodaan perustaa biotaloudelle. Metsien hyvään hoitoon pitää kiinnittää nykyistä enemmän huomiota maailmanlaajuisesti.

Metsien hiilinielujen sijaan kansainvälisissä ilmastoprosesseissa seurataan ihan hassuja asioita, kuten että muuttuuko metsäpinta-ala puoli prosenttia ylös vai alas. Paljon suurempi hiilinielu syntyy hehtaarikohtaisen puuston karttumisesta, mitä taas ei seurata lainkaan.

Joskus esitetään, että metsät pitäisi museoida hiilivarastoiksi eli lopettaa hakkuut tyystin. Kaupin mukaan se on hyvin lyhytnäköistä ajattelua.

”Sillä saataisiin lyhytaikainen pieni lasku ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen, mutta metsien kyky sitoa lisää hiiltä tyrehtyisi nopeasti ja pidemmällä kantamalla tilanne olisi pian entistä pahempi”, Kauppi sanoo.

Ruotsin kanssa maailmalle

Kauppi kuitenkin muistuttaa, että myös uusiutuvia luonnonvaroja pitäisi käyttää tehokkaasti. Puu pitää käyttää tarkkaan, jos se kerran mennään kaatamaan.

Kauppi toivoo, että Suomi pitäisi lippuaan korkealla metsäasioissa. Meillä osataan paljon ja sitä pitäisi viedä eteenpäin.

Kaupin mukaan ei ole sattumaa, että suomalaiset rakentavat sellutehtaita Kiinaan ja Uruguayhin. ”Meillä se osataan”, Kauppi sanoo.

Hänen mukaansa Suomen ja Ruotsin kannattaisikin liittoutua ilmastoasioissa ja käydä ajamaan maailmalle malliksi pohjoismaista metsien käyttöä, itse kuhunkin maahan soveltuvin osin. Maissa on samanlaiset olosuhteet ja yhteistyö toisi voimaa.

”Esimerkiksi Euroopan unionissa me emme voi vain jäädä odottelemaan, mitä muut keksivät. Meidän pitää kertoa mallistamme, joka on toiminut kauan ja toimii jatkossakin”, Kauppi sanoo.

Hakata vai säästää -pamfeltti julkaistaan englanniksi loppuvuonna 2014.

Kirjoita kommentti