Metsäntutkimuksen pelätään katoavan Luonnonvarakeskukseen

Professori Risto Seppälä esittää Metsäalan tutkimusneuvoston perustamista. Mukaan pitäisi saada kaikki metsäntutkimusta tekevät tahot Suomessa.

Seppälä perustelee, että Suomessa tarvitaan taho, joka huolehtii metsäalan tutkimuksen kokonaisuudesta. Metsäntutkimuksen tulevaisuudesta tekemässään esiselvityksessä Seppälä ehdottaa, että neuvoston perustaminen kuuluisi maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön hallinnonalaisten tutkimuslaitosten yhteenliittymä Lynetille.

Metsäntutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Taneli Kolström ei innostu ajatuksesta. ”Hyvää siinä voisi olla se, että työnjako ehkä selkiytyisi”, hän sanoo.

Kolströmin mukaan tutkijat kuitenkin tietävät, mitä muut tutkijat tutkivat. ”Yhteistyöelimiä on jo nyt vaikka kuinka paljon ja kaiken lisäksi, viime kädessähän se on rahoittaja, joka kuitenkin päättää, mitä tutkitaan”, Kolström sanoo.

Metsäntutkimuslaitoksen ylijohtajan tehtävistä virkavapaalla ja Luonnonvarakeskuksen perustamishanketta vetävä Hannu Raitio taas pitää neuvostoa tarpeellisena, mutta eri syistä kuin Seppälä. Raition mielestä se voisi olla ratkaisu Seppälän esittämään riskiin, että metsäalan käsitteistö ja lopulta metsäntutkimuskin katoavat uuteen Luonnonvarakeskukseen. Keskus syntyy, kun Metsäntutkimuslaitos, Maatalouden tutkimuslaitos ja Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskus yhdistetään.

Riskiä voi väheksyä metsäalan ilmiselvällä merkityksellä. Luonnonvarakeskus on kuitenkin byrokratia, jossa tutkimusalojen arvo määräytyy helposti sen mukaan, paljonko niissä liikkuu rahaa, eikä esimerkiksi sen mukaan, mistä raha tulee ja millaiseen elinkeinotoimintaan se liittyy.

Metsätalous ei näy valtion rahavirroissa

Metsätalous on ainoa koko maassa maailmanmarkkinoiden ehdoilla toimeentuleva tuotannonala, joka tuottaa raaka-ainetta verrattoman tärkeälle metsäteollisuudelle. Mutta valtionhallinnossa se ei näy suurina rahasummina.

Maatalous kuljettaa moninkertaisia summia, mikä on omiaan vääristämään näkymiä byrokratian sisällä. Esimerkkinä harhasta voisi mainita Antero Tuomisen kirjoittaman maa- ja metsätalousministeriön historiankirjoituksen Katovuosista biotalouteen, jonka 47 sivulla käsitellään metsäalaa tuskin kahden sivun vertaa.

Kolström kuitenkin sanoo, että Suomessa on pakko alkaa keskittyä siihen, mistä raha tulee. ”Jos katsoo esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriön tutkimusstrategiaa, siellä metsiin perustuvat elinkeinot kyllä mainitaan, mutta harvakseltaan. Lisäksi osa metsäalan julkisesta rahasta liikkuu työ- ja elinkeinoministeriön kautta. Kyllä tässä riittää haasteita”, Kolström sanoo.

Raitio on samaa mieltä. ”Metsä ei näy myöskään Suomen Akatemiassa. Yliopistoissa metsä häviää kaikesta terminologiastakin. Seppälän esittämä ja Lynetin kokoama metsäalan tutkimusneuvosto voisi torjua uhkakuvia”, Raitio huomauttaa.

”Metlan brändi ei saa kadota”

Seppälä esittää selvityksessään myös huolen Metsäntutkimuslaitoksen brändin katoamisesta. Laitos on omalla alallaan ratkaisevasti tunnetumpi maailmalla kuin esimerkiksi kaksi muuta Luonnonvarakeskukseen liittyvää tutkimuslaitosta omillaan.

Kolström ja Raitio ovat samaa mieltä. ”Metsäntutkimuslaitoksen brändistä on korvaamattomia etuja ja ne tulee pystyä säilyttämään. Mielestäni tämä pitäisi hoitaa ennen kaikkea Luonnonvarakeskuksessa”, Kolström sanoo.

Raitio kuitenkin muistuttaa, että kansainvälinen tunnettuus saavutetaan ja pidetään toimimalla kansainvälisesti. ”Metsäntutkimuslaitoksen tunnettuus on luotu aktiivisuudella ennen kaikkea metsäntutkimuslaitosten kansainvälisessä yhteisössä IUFROssa”, Raitio sanoo ja jatkaa, että ”ei meillä metsäntutkimuksessakaan mitään häpeämistä ole, mutta ei sitä nyt sentään pilvin pimein maailmalla siteerata”.

Metsäntutkimuslaitos pääsi alan kansainväliseen tietoisuuteen vuonna 1995, kun se järjesti IUFROn maailmankongressin. Sittemmin laitos on ollut edustettuna IUFROssa monin tavoin paljon enemmän kuin Suomen tai Suomen metsätalouden koko edellyttäisi.

Raitio onkin huolestunut merkeistä, että Luonnonvarakeskuksen kansainvälisen edustuksen rahoitusta ollaan vähentämässä. ”Tällaisella linjalla on turha puhua vaikutusvallasta ja maineesta. Päinvastoin, osallistumista esimerkiksi Euroopan metsäinstituutti EFIssä pitäisi lisätä, jotta voisimme vaikuttaa myös siellä nykyistä paremmin. Tämä on maineen kannalta avainasia”, Raitio sanoo.

”Metsäsektori tarvitsee tutkimusstrategian”

Seppälä peräänkuuluttaa metsäalalle tutkimusstrategiaa, johon otettaisiin mukaan myös tutkimustiedon tilaajat ja käyttäjät. Kolström huomauttaa tähän, että esimerkiksi yliopistot ovat jo nyt mukana yli puolessa Metsäntutkimuslaitoksen julkaisuista. Lisäksi tiedon käyttäjät ovat jo nyt aina mukana Metsäntutkimuslaitoksen tutkimusohjelmien valmistelussa ja toteutuksessa.

”Suunnitelmia ja strategioita meillä kyllä riittää. Mielestäni voisimme alkaa työhön”, Kolström kuittaa.
Seppälä myös esittää, että tutkijoita ei pitäisi enää lainkaan rekrytoida ilman kansainvälistä hakua. Kolström ei olisi näin ehdoton: ”Meillä on vielä paljon asioita, joissa tutkijan on esimerkiksi osattava suomea, jos haluamme viedä tutkimustulokset myös käytäntöön.”

Toisaalta tietyillä aloilla on vaikea löytää kotimaasta tohtoritasoisia tutkijoita. ”Esimerkiksi metsäpolitiikan tai -teknologian tutkimukseen niitä ei tahdo löytyä. Metsätuhokysymyksiin löytyy kyllä hyviä mikrobiologeja, mutta kun pitäisi selvittää, mitä siellä metsässä oikeastaan pitäisi asian kanssa tehdä, tuleekin pula”, sanoo Kolström.

Raitio kuitenkin kannattaa ajatusta. ”Totta kai haku voi olla kansainvälinen, mutta kenet valitaan, on eri asia”, Raitio sanoo.

Seppälä ei ole tyytyväinen myöskään kansainväliseen verkottumiseen eikä tutkijoiden haluun työskennellä ulkomailla. Myös Raitio ja Kolström hämmästelevät asiaa.

”Kahden, kolmen kuukauden keikkoja tehdään kyllä, mutta esimerkiksi viime vuonna yli 300 tutkijastamme vain kolme oli pidemmällä ulkomaankomennuksella”, sanoo Kolström.

Laitos itse sen sijaan verkottuu ulkomaille hyvin. ”Seppälä esimerkiksi moittii, että emme ole osallistuneet riittävästi eurooppalaisen Forest-Based Technology Platform -yhteisön Horizon 2020 -hankkeisiin, mikä olikin tilanne aiemmin. Nyt meillä on siellä lukuisia hakemuksia vetämässä”, Kolström sanoo.

Eniten Raitio ja Kolström ihmettelevät Seppälän vaatimusta tutkimuksen vertaisarvioinnin parantamisesta. ”Eikö hän tiedä, kuinka paljon sitä tehdään ja kuinka tehokasta se nykyaikaisin tietotekniikan menetelmin on”, Kolström ihmettelee.

Raitio sanoo, että vertaisarviointia on tehty esimerkiksi IUFROssa valtavasti. ”Ja esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen perustamisen yhteydessä kaikki mukaan tulleet laitokset ovat aivan varmasti arvioineet kaikki toimintonsa”, Raitio sanoo.

Mitä ne ongelmat ovatkaan?

Eniten Raitio ihmettelee, että Seppälä ei sano mitään metsäalan koulutuksen ongelmista. ”Teknisillä aloilla ja lääketieteessä paneudutaan aivan toisella tavalla esimerkiksi viestintään, markkinointiin ja yritystalouteen. Seppälän ja muunkin metsäalan itselleen asettamat tavoitteet eivät voi toteutua, ellei meillä tehdä samoin”, Raitio sanoo.

Kolström taas kysyy, ovatko metsäalan suurimmat ongelmat kuitenkaan tutkimuksessa. ”Me liikumme jo nyt monin paikoin kestävän hakkuutason rajoilla ja suunnitteilla on valtavia uusinvestointeja teollisuuteen. Me tiedämme, mitä pitäisi tehdä, jotta puuta saataisiin enemmän käyttöön, mutta sitä ei vain saada aikaiseksi”, Kolström ihmettelee. Hänen mielestään yksi polttavimmista tutkimusongelmista tulevaisuuden kannalta on se, miksi metsänhoidon rästeistä ei päästä eroon.

”Me olemme lyhyellä ajalla puolitoistakertaistaneet metsien kasvun, mutta samaan aikaan Ruotsi on kaksinkertaistanut. He ovat jalkauttaneet tietonsa, me emme”, Kolström sanoo.

Radioamatöörinä Kolströmin kuvaa: jotta yhteys onnistuu, molemmissa päissä pitää olla sekä lähetin että vastaanotin, kielen pitää olla yhteinen ja lisäksi on löydettävä toinen toisensa. ”Löytämisessä ei pitäisi olla ongelmaa. Olemme ottaneet käyttäjät mukaan tutkimuksen suunnitteluun niin paljon kuin suinkin”, Kolström sanoo.

Tämä kannattaa Kolströmin mukaan pitää mielessä myös silloin, kun metsäntutkimuksesta suunnitellaan Seppälän tavoin vientituotetta. ”Jos kotipesämme ei ole kunnossa, miten me muka saisimme muutkaan uskomaan osaamiseemme”, Kolström kysyy.

Seppälän selvitys Metsäntutkimuksen kokonaistarkastelu tehtiin Metsämiesten Säätiön rahoituksella.

Lisätietoa:

Seppälän selvitys ja tiedote

Tutkimusyhteenliittymä Lynet

Tietoa Luonnonvarakeskuksesta

Kirjoita kommentti