Metsäyhdistyksen blogi: Jos jouluna ei ole lunta – eikun jos tekokuusessa ei olisikaan muovia

Anna Kauppi

Kirjoittaja on Suomen Metsäyhdistyksen viestinnän johtava asiantuntija, joka uskoo paitsi joulupukkiin myös siihen, että puuta voi käyttää kestävästi.

Silloin ennen homma oli helppo. Käveltiin lumiseen metsään isän perässä, kirves isän kainalossa. Kotiin lähti mukaan soma harvennuskuusi. Olo oli kuin postikortissa, vaikka perheen toinen aikuinen olikin kaupunkilainen ja saattoi mutista jotakin latvakuusista ja niiden tuuheudesta.

Nykyisinhän joulukuusenhankinnassa on valinnanvaraa kuin namusissa sen oksilla. Tosin esimerkiksi Saksassa ainoa oikea joulukuusi on Nordmanntanne eli kaukasianpihta. Sellaisen voi tilata Amazonista.

Näppärimmät lähtevät esimerkiksi Fiskarsin Ruukin joulukuusisafarille ja hakevat paitsi kuusen, myös joululahjat ja kulttuurihistoriallisen elämyksen sekä paistavat makkaraa nuotiolla. Kokeiltu on, suosittelen.

Pohjois-Suomessa pääsee heiluttelemaan kirvestä kännykkäluvalla Metsähallituksen mailla. Markettien pihoilta saa kotimaisia mutta myös tuontikuusia, mustakuusia, valkokuusia ja serbialaisia. Ja muovisia, totesi meillä se, joka huolehtii neulasista.

Kävi ilmi, että hän oli miettinyt vetonsa tarkkaan. Jos kuusi laitettaisiin parvekkeelle, sen epäaitoutta ei huomaisi joulukuun pimeydessä kukaan. Ei oikeastaan tarvitsisi hakea edes koristeita kellarista, sanoin minä.

Parhaan argumenttinsa hän säästi viimeiseksi: mitä jos tekokuusi olisi valmistettu puusta? Siis jostain niistä pitkäkuituiseen havuselluun pohjautuvista uusista materiaaleista, joiden avulla yhä useampi muovituote voidaan vähitellen korvata biohajoavalla vaihtoehdolla.

Mikä nerokas idea! Ekologinen tekokuusi menisi kansaan kuin härkis. Joulurauha säilyisi, koska puu ei varistaisi. Sen hankkimalla suojelisi maailman meriä muoviroskalta ja ripaus vähemmän mikromuoveja pääsisi kulkeutumaan ravintoketjuihin.

Joidenkin omaatuntoa voisi helpottaa, kun joka vuosi ei tarvitsisi riistää kuusenpoikasta kotiympäristöstään sille outoon olohuoneeseen. (Muistanette Peter Wohllebenin kirjan puiden tunteista.) Joulukuusipellot saisivat kasvaa umpeen. Ne voitaisiin suojella kulttuuriperintönä mutta monimuotoisuuden ja ikimetsien nimissä jättää luonnontilaisiksi.

Mikä tärkeintä, sellukuusi olisi kuin joulu ainainen. Tietysti niistä tulisi markkinoille vuosi vuodelta kauniimpia ja innovatiivisempia malleja. Varmasti myös älykkäämpiä, kenties integroidulla valaistuksella ja liikemotoriikalla. Vanhat kuuset pystyttäisiin hävittämään luontoystävällisesti, mutta ne osattaisiin myös hyödyntää tulevaisuuden kiertotaloudessa moneen kertaan.

Jos jonkin niin puupohjaisen (ja tietenkin luonnollisen näköisen) tekokuusen nimeksi sopii perinteikäs joulupuu.

Teknologian kehittäjät, minkä vuoden joulumarkkinoille tähdätään?

Hyvää joulua!

P.s. Lue forest.fi-verkkolehdestä Heikki Hamusen joulujuttu siitä, kuinka joulukuusen hankinnasta voi tehdä aarteenetsintäseikkailun.

P.p.s. Ai niin, mitä tapahtui meidän kuuselle tänä jouluna? Koristelemme mökin verannan viereisen metsäkuusen, kun sinne asti pääsemme.

Kirjoita kommentti