Näin teet talousmetsästäsi riistametsän

Riistametsänhoidon työohjeiden mukaan metsikkökuvioilla on hyvä pyrkiä vähintään kolmen puulajin sekametsiin. Esimerkiksi koivu turvaa teeren talviravinnon saannin. Kuva: Hannu Huttu

Jos talousmetsään malttaa jättää tiheiköitä ja mustikkamättäitä, metsikössä viihtyvät kanalinnut ja muut riistaeläimet. Riistametsänhoito tuli kannattavaksi uuden metsälain ja rahoituslain muutosten myötä.

”Riista tarvitsee kahta asiaa: suojaa ja ravintoa”, Suomen riistakeskuksen Janne Miettinen tiivistää riistametsänhoidon alkeet. Miettinen vetää Askel riistametsään -hanketta, jossa metsänomistajia innostetaan ottamaan riistaeläimet huomioon metsänkäsittelyssä.

Riistametsänhoito on vuoden 2014 metsälakiuudistuksen ja vuonna 2015 uudistuneen Kestävän metsätalouden rahoituslain tuominen. Uusien lakien ansiosta metsään voi esimerkiksi jättää tiheikköjä eli riistan kaipaamia suojapaikkoja. Aiemmin liian runsaat alikasvustot olisivat estäneet Kestävän metsätalouden rahoituslain mukaisten tukien saamisen.

”Nyt rahoituslaissa sallitaan jopa kymmenen prosentin tiheiköt pinta-alasta. Riistametsän kannalta jo pari kolme prosenttia on oikein hyvä”, Miettinen kertoo.

Miettinen on ollut mukana kehittämässä työohjeita riistametsänhoidosta kiinnostuneille metsänomistajille. Riistakeskuksen tiivis, kymmensivuinen ohje esittelee metsänhoitoa käytännöllisesti työlajeittain. Lisäoppia saa Tapion laajemmasta Riistametsänhoidon työoppaasta.

”Tietoa tarvitsevat myös metsurit ja metsäkoneiden kuljettajat. Ohjeissa on tehty kompromisseja, jotta esimerkiksi ennakkoraivauksessa riistalle voidaan jättää riittävästi suojaa mutta ei vaikeuteta koneenkuljettajan työtä.”

Jatkuva kasvatus ei ole välttämättömyys

riistatiheikko
Riista viihtyy pienessäkin tiheikössä, kunhan se on kerroksellinen ja monilajinen. Hirvi ja osa metsäkanalinnuista viihtyvät jopa parhaiten talousmetsissä. Kuva: Mirja Rantala

Työohjeissa on runsaasti käytännön vinkkejä taimikon varhaishoidosta harvennushakkuuseen ja metsän uudistamiseen. Näkökulma on metsäkanalinnun ja hirvieläimen mutta myös metsänomistajan: riistametsänhoito ei syö puuntuotannon kannattavuutta.

Jos eläin saisi valita, se lymyilisi mieluiten sekametsässä. Puusto olisi vaihtelevaa sekä kooltaan että tiheydeltään. Metsästä harvennettaisiin isoimmat tukkipuut, ja keskenkasvuiset kuusikot jätettäisiin tarjoamaan suojaa. Muokkaamaton maa tarjoaisi ravintoa, kuten mustikoita.

Miettisen mukaan metsänomistajan ei kuitenkaan tarvitse siirtyä täysin yllä kuvailtuihin jatkuvan metsänkasvatuksen ja yläharvennuksen menetelmiin, jotta hän voisi tarjota paremman elinympäristön riistalle. Tasarakenteisessa metsikössä riittää usein hienosäätö.

Riistametsänhoidon työohjeiden mukaan metsikkökuvioilla on hyvä pyrkiä vähintään kolmen puulajin sekametsiin. Mänty turvaa metson, koivu teeren ja leppä pyyn talviravinnon saannin. Kuusi tuo suojaa kaikille riistalajeille.

Suot ja reunametsät ovat erityisasemassa

Ruotsinkyla mobiili mustikka
Mustikka on riistametsän avainlaji. Marjat, lehdet ja versot ovat sekä hirvieläinten että metsäkanalintujen ravintoa. Kanalintujen poikaset tarvitsevat ensimmäisinä elinviikkoinaan varvikon tarjoamaa hyönteisravintoa ja suojaa.

Korpisuo on esimerkki metsäalueesta, joka suorastaan kannattaa jättää riistan temmellyskentäksi. Korvet ovat erityisen tärkeitä metsäkanalintujen poikueille. Niitä kannattaa säästää metsäpeitteisinä myös muun luonnon monimuotoisuuden vuoksi.

”Korpimetsän uudistushakkuuta seuraa lukuisia metsänhoitokuluja, ja kun ne huomioidaan, jatkuva kasvatus saattaa olla korvissa jopa kannattavampaa”, Miettinen sanoo.

Yläharvennusta eli suurimpien puiden poistoa sekä poimintahakkuita kannattaa suosia metsän ja suon väliin jäävillä niin sanotuilla vaihettumisvyöhykkeillä. Ne ovat tärkeitä metsäkanalintujen poikueille. Nisäkkäät taas viihtyvät peltojen reunametsissä.

Ojitettuja avoimia soita kannattaa ennallistaa lähemmäs luonnontilaa, jos puuston kasvu ei ole lisääntynyt ojituksesta huolimatta. Sekä riekko että teeri voivat kelpuuttaa jo muutaman hehtaarin suon soidinpaikakseen.

Metsästäjät omistavat kolmanneksen Suomesta

Miettinen muistuttaa, että riistametsänhoito on pitkäjänteistä työtä, kuten metsänhoito aina. Hän uskoo riistametsänhoidon leviämiseen – omistavathan metsästäjät noin puolet Suomen yksityismetsistä ja siten kolmanneksen Suomen pinta-alasta.

Parhaimmillaan riistametsänhoito rikastaa luonnon monimuotoisuutta, elävöittää maisemaa ja lisää metsien virkistyskäyttöä mutta ei aiheuta metsänomistajille ylimääräisiä kustannuksia taikka taloudellista tappiota.

”Se on esimerkki monitavoitteisesta metsätaloudesta, jossa huomioon otetaan metsän tuottama kokonaishyvinvointi”, Miettinen sanoo.

Askel riistametsään -hankkeen ovat toteuttaneet Suomen riistakeskus ja Suomen metsäkeskus. Maa- ja metsätalousministeriö on rahoittanut sitä Metso-ohjelman luonnonhoitohankkeena. Hanke päättyy vuoden 2015 lopussa.

Seuraavaksi hankkeesta halutaan valtakunnallinen, ja sille on haettu Euroopan unionin Life-rahoitusta. Tässä koko Suomen kattavassa seitsenvuotisessa Riistametsä-hankkeessa ovat mukana riistakeskuksen ja metsäkeskuksen lisäksi myös UPM ja Luonnonvarakeskus.


Suomen riistakeskuksen riistametsänhoitosivu

Riistametsänhoidon työohjeet

Riistakolmiot.fi – laskentaraportteja sekä perustietoa laskennasta


Suomessa on kymmenittäin riistaeläimiä

  • Suomessa on yli kaksikymmentä riistalintulajia ja yli kolmekymmentä riistanisäkäslajia.
  • Hirvi on Suomen merkittävin riistaeläin. Se kattaa kaksi kolmasosaa riistasaaliin arvosta. Hirvijahdit ovat syksyisin maan tärkeimpiä metsästystapahtumia.
  • Suomen riistalajeilla on hoitosuunnitelmat, joilla halutaan parantaa lajien elinympäristöjä. Askel riistametsään -hanke on yksi hoitosuunnitelmien käytännön toteutuksista.
  • Metsästys perustuu Suomessa riistakantojen kestävään käyttöön. Metsästäjät itse seuraavat yhdessä Luonnonvarakeskuksen kanssa kantojen suuruutta. Laskennat vaikuttavat vuosittain myönnettäviin metsästyslupiin.
Kirjoittaja

Anna Kauppi

Yksi kommentti “Näin teet talousmetsästäsi riistametsän” artikkeliin

Martti Sivonen sanoo:

Totta kai sen, joka haluaa riistametsän, kannattaa siirtyä noudattamaan jatkuvan kasvatuksen periaatteita. Ja itse asiassa kaikkien muidenkin kannattaa. Miksi taistella heinittymistä, myyriä, hirviä, kuivia kesiä ja myrskyisiä syksyjä vastaan. istuttaa ja uudelleen istuttaa, harventaa ja taas harventaa, kun voi vain kerätä 10 – 15 vuoden välein suuret ja kalliit tukkipuut pois ja jättää loput kasvamaan suuritsi ja kalliiksi tukkipuiksi? Lisäksi saa koko ajan marjoja, sieniä, pyitä ja teeriä. Ja sellutehtailijoille voi näyttää pitkää nenää. Häärätkööt vaikka Uruguayssa.

Kirjoita kommentti