Valkoselkätikan kannat ovat elpyneet

Myös valkoselkätikka on tutkimuksen mukaan hyötynyt suojelutoimsta. Kuva: Arttu Valonen

Suomen uhanalaisimman metsälinnun, valkoselkätikan kannat ovat elpyneet 1990-luvun aallonpohjasta, jolloin maassa oli vain noin 30 pesivää paria. Nyt niitä on jo 170–210.

Eniten valkoselkätikkoja on Karjalassa, mutta kanta on levittäytynyt laajasti muuallekin Etelä-Suomeen ja koko rannikkoalueelle. Elpymisessä merkittävä rooli on ollut talousmetsien luonnonhoidolla.

Vielä kymmenen vuotta sitten valkoselkätikkaa suojeltiin poistamalla metsiä talouskäytöstä linnun pesimäpuiden ympäriltä. Sittemmin keino havaittiin tehottomaksi.

”Havaitsimme, että kriittinen tekijä ei olekaan pesä, vaan ruoka”, sanoo ympäristöasiantuntija Juha-Matti Valonen UPM:stä. UPM on selvitellyt valkoselkätikan selviytymismahdollisuuksia talousmetsissä pitkään ja perusteellisesti.

Valkoselkätikka viettää talvensa Suomessa ja kriittisintä sen selviämisen kannalta on talviruoan löytyminen. ”Talvella tikka tarvitsee puita, joista se saalistaa hyönteisten toukkia. Kesällä sille kelpaavat hyönteisetkin, mutta talvella ruokaa tarjoavat vain lahopuussa viihtyvät toukat”, sanoo Valonen.

Ympäristöasiantuntija Juha-Matti Valonen, UPM. Kuva: Hannes Mäntyranta
Ympäristöasiantuntija Juha-Matti Valosen mukaan metsäsertifioinnin yhteydessä jätettävät säästöpuut riittävät usein valkoselkätikalle. Kuva: Hannes Mäntyranta

Metsätalouden uhraus ei ole suuri

Valkoselkätikan ruoan hankintatapa todellakin toimii myös Suomen kylmissä talvissa. Sen sijaan metsätalous voi tuhota tikan elämän, jos se hävittää tikan kannalta tärkeät ruokapuut.

”Toisaalta nämä puut ovat metsätalouden kannalta useimmiten melko merkityksettömiä. Niinpä niiden säästäminen päätehakkuissa ei ole suurikaan ongelma”, sanoo Valonen.

Valkoselkätikan kannalta tärkeitä puita ovat erityisesti leppä ja raita, jotka kuoltuaan lahoavat nopeasti ja ovat hyvä elinpaikka valkoselkätikan ravinnolle.

Valkoselkätikan ravintokolo. Kuva: Hannes Mäntyranta
Valkoselkätikan ravintokolo. Kuva: Hannes Mäntyranta

Valosen mukaan metsäsertifioinnin myötä päätehakkuiden yhteydessä kaatamatta jätetyt säästöpuut ovat monesti täysin riittävä uhraus valkoselkätikan hyväksi. Kun tämä tehdään huolella, moni muukin metsälaji hyötyy.

Valkoselkätikka selviää yhä useammin selvissä talousmetsissä. UPM:n ympäristöpäällikkö Sami Oksan mukaan tämä on hyvä viesti.

”Kyllä jokainen talousmetsästä löydetty uhanalainen laji osoittaa, että olemme onnistuneet jossakin”, sanoo Oksa.


UPM:n, Metsähallituksen, Suomen ympäristökeskuksen ja WWF:n ohje valkoselkätikan huomioivaan metsänhoitoon


 

Kirjoittaja

Hannes Mäntyranta

Kirjoita kommentti