Valtio luokitteli talousmetsänsä ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta – ensimmäinen ilmastoviisas metsäluokittelu maailmassa

Suomalaista metsäömaisemaa sanotaan usein mosaiikiksi. Eri metsikkökuvioiden merkitys vaihtelee myös ilmastonmuutoksen kannalta.

Metsähallitus on julkaissut ilmastoviisaan metsänhoidon periaatteet. Metsänhoidon ohjeistusta sen tarvitsee vain painottaa toisin, koska se palvelee ilmastoa jo nyt hyvin.

Metsähallitus luokitteli joka ikisen talouskäytössään olevan metsäkuvion sen mukaan, millainen rooli kuviolle voidaan antaa ilmastoviisaassa metsätaloudessa. Luokitus (katso täältä) on lajissaan ensimmäinen maailmassa.

Luokkia on seitsemän. Yhteensä luokiteltiin kymmenen miljoonaa kuviota 5,1 miljoonalla metsähehtaarilla.

Luokkien nimet kertovat kunkin kuvion käyttötarkoituksesta ilmastotyössä. Vaikka nimissä esiintyvät sanat hiilinielu- tai varasto, mikään kuvio ei ole vain jompaakumpaa niistä vaan molempia.

”Nimi kuvastaa sitä, millainen rooli kuviolla ilmastotyössä on”, sanoo noin vuoden kestänyttä hanketta Metsähallituksen metsätalousyhtiö Metsätalous Oy:ssä vetänyt projektipäällikkö Ilkka Vaara.

Julkistamistilaisuudessa työtä esitelleen Vaaran mukaan työn tavoitteena oli tunnistaa talousmetsien – tai kuten Metsähallitus itse sanoo, monikäyttömetsien – kuvioiden merkitys hiilinieluna ja -varastona sekä etsiä keinoja tehostaa ilmastotyötä metsätaloustoimia kehittämällä. Maaperän roolia hiilen nieluna tai varastona ei Vaaran mukaan ole tässä vaiheessa kyetty ottamaan riittävästi huomioon, mikä jää jatkokehittämisen varaan.

Lannoitus sai tukea

Hankkeessa selvitettiin, millä metsätaloustoimilla hiilen varastoja tai nieluja voisi kasvattaa sekä mitä muita vaikutuksia näiden keinojen käytöllä voisi olla. Selvitettävänä oli muun muassa peräkkäisten päätehakkuiden välisen ajan eli kiertoajan pidentäminen, jolloin metsät voisivat kasvaa vanhemmiksi ennen päätehakkuuta. Myös muun muassa metsien tiheyden nosto, lannoitus, ojitus, jalostetun siemen- ja taimimateriaalin käyttö metsänviljelyssä sekä erilaiset hakkuutavat tutkittiin.

Esimerkiksi kiertoajan jatkaminen tulee kalliiksi, koska se vähentää puun hakkuukertymää sekä heikentää aluetaloutta ja työllisyyttä, mikä on Metsähallitukselle asetettujen tavoitteiden vastaista. Hiiltä keino kyllä sitoisi runsaasti niin puustoon kuin maaperään, mutta nielu heikkenisi puiden kasvun hidastuessa jo muutamassa kymmenessä vuodessa – samoin maaperän nielu.

”Me siis menettäisimme rahat, mutta lopulta myös hiilen”, kommentoi Metsäteollisuus ry:n Ahti Fagerblom yleisön joukosta.

Metsien tiheyden nostolla olisi samanlaisia vaikutuksia. Lisäksi se hidastaisi hiilivaraston kasvua ja laskisi tukkipuun kertymää eikä olisi suotuisaa maaperänkään hiilimäärille.

Lannoituksella taas on melkein pelkästään positiivisia vaikutuksia niin nieluihin, varastoihin, hakkuukertymään, tukkipuun kertymään ja vielä maaperän hiileenkin.

Projektipäällikkö Ilkka Vaaran mukaan nyt tehty perustyö antaa hyvän pohjan kehittää metsäluokitusta aina kun uutta tietoa ilmenee. Kuva: Keijo Kallunki

Metsätuhot ovat ilmastoriski

Hanke ei tuottanut suurta tarvetta muuttaa Metsähallituksen metsänhoito-ohjeita tai ympäristöoppaan ohjeita. ”Painotuksia pitää muuttaa ja huolehtia entistä tarkemmin, että metsänhoitotyöt tehdään heti kun niiden aika on”, sanoi Vaara.

Vaaran mukaan työ toi hyvän lisän metsänhoidon suunnitteluun. Myös metsätuhojen ennaltaehkäistyn tarve korostui.

Vaara korosti, että tehty työ tähtää jatkoon. ”Perustyö luokittelussa on tehty. Kun tietoa tulee lisää, voidaan ohjeistusta eri kuvioilla muuttaa nopeastikin”, sanoi Vaara.

”Kyllä tämä korostaa sitä, että metsätaloutemme on hyvin ilmastoystävällistä jo nyt. Metsähallituksen monikäyttömetsien hiilivarastot ovat olleet pitkään selvässä nousussa – siitä huolimatta, että olemme myös kyenneet hakkaamaan metsiämme suunnitelmien mukaan”, sanoi Vaara.


Metsähallituksen tiedote


 

Metsäkuvioiden ilmastoluokitus

Ilmastoviisaan metsänhoidon päälinja metsäkuvioiden luokittelussa on se, kohdellaanko niitä hiilinieluina vai -varastoina. Yleisesti voi sanoa, että rajoitetun käytön kuvioita hoidetaan hiilivarastoina ja normaalin käytön kuvioita nieluina.

  • Vähäinen hiilivarasto (19 prosenttia Metsähallituksen monikäyttömetsistä): Vähätuottoiset tai tuottamattomat kitu- ja joutomaat sekä rakennettu maa. Kuvioiden puuston määrä on niin pieni, että sillä ei ole merkitystä hiilen nieluna tai varastona, vaikka maaperällä saattaa hyvinkin sellainen olla.
  • Kehittyvä hiilinielu (7 prosenttia): Nuoret, kasvavat taimikot ja aukeat alueet, jotka ovat vasta kehittymässä hyviksi hiilinieluiksi. Iältään ne ovat etelässä 10-, väli-Suomessa 15- ja pohjoisessa 20-vuotiaita tai vanhempia.
  • Kehitettävä hiilinielu (34 prosenttia): Puuston määrä tai kasvu ei ole ihannetasolla ja kuviot vaativat tästä näkökulmasta hoitotoimia.
  • Karttuva hiilinielu (14 prosenttia): Metsän kunto on hyvä, puustoa on riittävästi ja metsänhoitotoimet on tehty ajallaan. Nämä ovat monikäyttömetsien parhaita nielukohteita.
  • Karttuva hiilivarasto (11 prosenttia): Maisema-, virkistys- tai vaikkapa metson soidinsyistä rajoitetussa käytössä olevat alueet, joiden hiilivarastoa pyritään kasvattamaan.
  • Merkittävä hiilivarasto (5 prosenttia): Vastaavalla tavalla rajoitetussa käytössä olevia alueita kuin edellisessäkin luokassa. Kuviot sisältävät runsaasti hiiltä, mutta niiden kyky sitoa lisää hiiltä eli toimia hiilinieluna on metsän vanhenemisen vuoksi alentunut.
  • Pysyvä hiilivarasto (9 prosenttia): Kokonaan metsätaloustoimien ulkopuolella olevat alueet, jotka kehittyvät luonnon prosessien määrääminä ja joiden hiilivarasto voi näin vähentyäkin.
Kirjoittaja

Hannes Mäntyranta

Kirjoita kommentti