Metsät ja ilmastonmuutos

Mitä ilmastonmuutoksella tarkoitetaan?

Kasvihuoneilmiöllä tarkoitetaan sitä, että ilmakehä sitoo osan Maan pinnalta heijastuneesta auringon säteilystä ja heijastaa siitä osan taas takaisin Maahan. Tämän seurauksena ilmasto lämpenee. Ilmiö on Maan nykyiselle elämälle välttämätön, koska ilman sitä Maassa olisi huomattavasti kylmempää.

Sellaisia kaasuja, jotka sitovat ja heijastavat lämpöä, sanotaan kasvihuonekaasuiksi. Yleisin kasvihuonekaasu on hiilidioksidi. Hiilidioksidi ei siis ole saaste, vaan ilmakehään normaalisti kuuluva kaasu.

Kasvihuoneilmiön voimistumiseksi – eli ilmastonmuutokseksi – sanotaan sitä, että kasvihuonekaasujen määrä ilmakehässä nousee entistä suuremmaksi ja ilmasto tämän seurauksena lämpenee yhä enemmän. Eniten tätä aiheuttaa hiilidioksidi, jota syntyy aina kun poltetaan hiiltä sisältäviä aineita.

Metsät ovat vähintään neutraaleja ilmastonmuutoksen kannalta

Metsät ja metsätalous ovat monella tavalla osallisia luonnon hiilikierrossa. Kasvaessaan kaikki metsän kasvit sitovat itseensä ilmakehän hiiltä. Samalla myös maaperän hiilimäärä kasvaa. Tällaista hiilen sitoutumista ilmakehän ulkopuolella olevaan hiilivarastoon sanotaan hiilinieluksi.

Hiili taas vapautuu tästä hiilivarastosta, kun kasvit hajoavat joko luonnollisesti tai kun hakkuiden jälkeen käyttöön otettu puu palaa tai hajoaa muulla tavoin. Myös maaperän hiili vähenee hakkuiden seurauksena. Tällöin puhutaan hiilipäästöstä.

Myös ojitusten seurauksena metsien hiilimäärä yleensä muuttuu. Metsätöissä käytettyjen koneiden polttoainepäästöt aiheuttavat hiilipäästöjä ilmakehään, mutta niiden vaikutus on hyvin pieni verrattuna niihin hiilivirtoihin, mitä metsän kasvu ja hakkuut synnyttävät.

Koska metsän kasvit kasvaessaan vähentävät hiiltä ilmakehästä, voisi ajatella, että metsät torjuvat ilmastonmuutosta. Toisaalta metsistä kuitenkin myös vapautuu hiiltä ilmakehään. Näin metsät voivat toimia hiilinieluna vain, jos metsistä vapautuvan hiilen määrä on pienempi kuin niihin kasvamisen kautta sitoutuvan hiilen määrä.

Fossiilinen hiili kiihdyttää ilmastonmuutosta

Sen sijaan ilmastonmuutosta kiihdyttää sellainen hiili, joka on tuotu luonnon hiilikiertoon ulkopuolelta. Teollistumisen myötä tätä hiiltä on tullut ennen muuta fossiilisten polttoaineiden – kivihiilen, öljyn ja maakaasun – käytöstä liikenteessä ja energiantuotannossa, eli niiden poltosta.

Toisaalta biopolttoaineiden – eli kasvien tai niistä tehtyjen polttoaineiden – käyttö ei kiihdytä kasvihuoneilmiötä, vaikka niiden poltossa syntyykin täsmälleen samanlaista hiilidioksidia kuin fossiilisten polttoaineiden poltossa. Sanotaan, että biopolttoaineiden – kuten metsän – käyttö energiantuotannossa on ilmastonmuutoksen kannalta neutraalia.

Uusimman tutkimuksen mukaan metsät hillitsevät ilmastonmuutosta myös sitä kautta, että ne tuottavat kasvaessaan hiukkasia, jotka heijastavat osan maanpinnalle tulevasta auringon säteilystä takaisin avaruuteen. Suomessa tämä vaikutus saattaa vastata jopa neljäsosaa maan fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Ilmiöstä ei kuitenkaan tiedetä vielä riittävästi.

Lähteet:

  • Crill ym.: The role of peat in Finnish greenhouse gas balances [Turpeen rooli Suomen kasvihuonekaasujen taseessa]. Ministry of Trade and Industry of Finland, Studies and Reports 10/2000, 2000.
  • Kauppi, Pekka: Metsien hiilitalous ja kestävyyden periaate. Maa- ja metsätalousministeriö, julkaisuja 10/1997.
  • Kauppi, Pekka ym.: Carbon reservoirs in peatlands and forests in the boreal regions of Finland [Turvemaiden ja metsien hiilivarastot Suomen boreaalisilla alueilla]. Silva Fennica 31: 13 25, 1997.
  • Liski, Jari: Carbon storage of forest soils in Finland [Suomen metsien maaperän hiilivarastot]. Helsingin yliopisto, 1997.
  • Liski, Jari: Millainen kiertoaika eduksi metsien hiilitaloudelle? Metsätieteen aikakauskirja 4/2000. Metsäntutkimuslaitos, 2000.
  • Metsien hiilinielujen todennettavuus Kioton pöytäkirjan soveltamisessa. Indufor, 2000.
  • Metsät ilmastosopimuksessa ja Kioton pöytäkirjassa. Maa- ja metsätalousministeriö, julkaisuja 1/2000.
  • Mäkipää, Raisa ja Tomppo, Erkki: Suomen metsät ovat hiilinielu – vaikka Kioton ilmastosopimuksen mukaan muulta näyttää. Metsätieteen aikakauskirja, 2/1998. Metsäntutkimuslaitos, 1998
  • Pingoud, Kim ym.: Greenhouse impacts of the Finnish forest sector including forest products and waste management [Suomen metsäsektorin kasvihuonevaikutukset mukaanlukien metsätuotteet ja jätehuolto]. Ambio 25 (5): 318–25, 1996.
  • Pingoud K., Perälä A.-L., Pussinen A.: Carbon Dynamics in Wood Products. Mitigation and Adaptation Strategies for Global Change [Puutuotteiden hiilidynamiikka. Globaalin muutokset hillintä- ja sopeutumisstrategiat]. 6: 91-111, 2001.
  • Tomppo, Erkki: National forest inventory of Finland and its role estimating the carbon balance of forests [Valtakunnan metsien inventointi ja sen rooli metsien hiilitaseen arvioinnissa]. Biotechnol. Agron. Soc. Environ. 4 (4): 281–284, 2000.
  • Tomppo, Erkki: Arvio Kioton pöytäkirjan artiklan 3.3 mukaisten toimenpiteiden (metsittäminen, uudelleen metsittäminen ja metsien hävittäminen) määrällisistä vaikutuksista Suomelle vuosina 2008 – 2012. Maa- ja metsätalousministeriö, 2006.
  • Uusiutuvien energianlähteiden ympäristövaikutukset. KTM:n raportti 1999.
  • Value added creation in the European pulp and paper industry and bio-energy sector [Arvonlisän tuotto eurooppalaisessa massa- ja paperiteollisuudessa ja bioenergian tuotannossa, vain englanniksi]. Pöyry Forest Industry Consulting, 2006.

Päivitetty 5.1.2016.