Metsätalous

Suomen metsien hoidon tärkeät periaatteet ovat kestävyys ja luonnonläheisyys.

Kestävässä metsätaloudessa yhdistyy kolme tavoitetta. Ensiksi, luonnon ekologinen kantokyky ei saa heiketä, eli ympäristöä voi muuttaa vain sen verran, että luonto voi palautua muutoksesta. Metsiin liittyvät sosiaaliset ja kulttuuriset arvot eivät myöskään saa heikentyä ja kolmanneksi metsätalouden on oltava taloudellisesti kannattavaa kaikille mukana oleville osapuolille.

Luonnonläheinen metsänhoito tarkoittaa, että metsätaloudessa jäljitellään luonnon prosesseja. Tällöin luonnon kiertokulkua muutetaan mahdollisimman vähän, mutta pidetään kuitenkin huolta metsänhoidon taloudellisesta kannattavuudesta ja sosiaalisesta kestävyydestä.

Talousmetsien hoidossa siirryttiin 1900-luvun kuluessa jaksolliseen metsänkasvatukseen. Se tarkoittaa, että metsän kasvatus jakautuu kiertoaikoihin. Kiertoaika alkaa uuden metsän perustamisesta ja päättyy vuosikymmenten päästä metsän kaatamiseen päätehakkuussa. Kiertoajan kuluessa metsää hoidetaan esimerkiksi harvennushakkuin, joissa poistetaan pieniä ja metsätaloudellisesti huonolaatuisia puita. Näin jäljelle jääville hyvälaatuisille puille jää enemmän tilaa kasvaa.

Vuoden 2014 alussa voimaan tullut metsälaki mahdollistaa entistä paremmin myös peitteisen metsänkasvatuksen. Siitä käytetetään myös nimitystä eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatus. Peitteinen metsänkasvatuksessa metsän kasvatuksessa vältetään avohakkuita. Puita poistetaan joko yksitelleen harvennuksen tapaan tai metsään tehdään vain pienä, enintään puolen hehtaarin kokoisia aukkoja.

Laki kieltää metsän hävityksen

Metsän hävittäminen kiellettiin jo Suomen ensimmäisessä metsälaissa vuonna 1886. Nykyään tämä tarkoittaa, että jos metsässä tehdään päätehakkuu, hakatun metsän tilalle on aina perustettava uusi metsä.

Uuden metsän perustamistapa riippuu kasvupaikasta. Yleensä reheville maille istutetaan taimia, koska ne jaksavat kilpailla heinien kanssa elintilasta. Karuilla heinättömillä mailla voidaan kylvää siemeniä. Näitä kahta metsän perustamistapaa kutsutaan metsänviljelyksi.

Metsä voidaan perustaa myös luontaisesti. Tällöin päätehakkuussa jätetään pystyyn riittävä määrä puita, joiden siemenistä syntyy uusi metsikkö. Siemenpuut yleensä kaadetaan, kun taimikko on syntynyt.

Peitteisessä metsänhoidossa syntyviin aukkoihin syntyy uusi metsä luontaisesti lähipuiden siemenistä.

Päätehakkuita on vain vajaalla prosentilla vuosittain

Suomessa hakataan vuosittain keskimäärin runsas kaksi prosenttia metsäpinta-alasta. Tästä noin kolmannes on päätehakkuuta ja kaksi kolmasosaa harvennushakkuuta.

Suomessa tehdään vuosittain jopa 150 000 hakkuupäätöstä. Näistä vain muutama kymmenen tehdään eri-ikäisrakenteisen metsän hakkuuna. Kaikista Suomen puista neljä viidesosaa on luontaisesti syntynyt.

Metsänkasvatuksella on Suomessa tavoiteltu sitä, että metsästä saadaan mahdollisimman paljon arvokasta tukkia. Tukiksi kelpaa riittävän suora ja paksu puu ja siksi tukkeja saadaan erityisesti päätehakkuista. Tukeista sahat jalostavat esimerkiksi lankkua ja lautaa.

Ohuemmat puut ovat kuitupuuta, jota kertyy erityisesti harvennushakkuissa. Kuitupuut, sekä sahoilla tukkien pinnasta jäävä ja haketettava jätelauta lähtevät sellutehtaille paperin ja kartongin raaka-aineeksi.

Sahoilla syntyvä sahanpuru poltetaan energiaksi tai käytetään levyteollisuudessa. Hakkuussa syntyy myös hakkuutähteitä, kuten latvuksia, oksia ja kantoja. Yhä suurempi osa näistä kerätään pois energianlähteiksi voimalaitoksille.

Valtion tuilla turvataan metsien hoitoa

Valtio tukee yksityisten metsänomistajien metsänhoitotöitä. Tuella halutaan varmistaa suomalaisten metsien kasvu ja terveys.

Merkittävä peruste tuelle on yksityismetsätalouden ylisukupolvisuus. Vaikka investointi nostaakin metsän arvoa välittömästi, voi olla, että investoinnin hyödyn saa käyttöönsä vasta seuraava sukupolvi. Yhteiskunnan kannalta on tärkeää, että tästä huolimatta metsien tuotto turvataan, mistä syystä valtio on pitänyt tärkeänä kannustaa metsänomistajia metsänhoitoinvestointeihin.

Suomen metsätalouden kannattavuuden kannalta merkittävintä kuitenkin on, että kaikilla puutavaralajeilla on teollista kysyntää. Näin ei ole kaikkialla maailmassa. Suomessa tähän on päästy pitkäjänteisen, vuosikymmeniä kestäneen työn kautta.

Päivitetty 5.1.2016.


Metsätalouden yhdeksän kehitysloikkaa