Suomen Metsäyhdistyksen historiaa

Suomen Metsäyhdistys on Metsähallituksen jälkeen Suomen toiseksi vanhin yhä toimiva metsäalan organisaatio. 140 toimintavuotensa aikana se on ollut mukana ja todentamassa suomalaisen metsänhoidon ja metsien kestävän käytön kehittymistä.

1870-luku: Metsäväki yhteen

Metsäyhdistys syntyi, kun Suomessa elettiin vahvaa kansallisen heräämisen aikaa. 1860- ja 1870-luvulla yhteiskunnallinen toiminta vapautui ja maan taloudellinen tilanne parani. Yhteiskunnallisen kasvatuksen ja kehityksen hengessä luotiin työväen sivistys- ja ammattiyhdistystoiminta, nuorisoseuraliike, naisasialiike – ja Metsäyhdistys. Aluksi se tosin kulki nimellä Finska Forstföreningen eli Suomen Metsänhoitoyhdistys.

Metsäyhdistys kokosi eri puolella Suomea työskentelevät metsäammattilaiset ja muut asiainharrastajat ensimmäistä kertaa kiinteän yhdistystoiminnan piiriin.

Poltto- ja rakennuspuun suuri tarve sekä kaskeaminen nähtiin metsäteollisuuden uhkana. Puu kulki tuolloin hevosen vetämällä tukkireellä metsästä sahoille yhä enenevässä määrin. Metsäyhdistys otti tehtäväkseen kohentaa metsänhoidon ammattitaitoa sekä yleistä tietämystä metsätalouden merkityksestä.

Yhdistyksen ensimmäiset vuosikokoukset muistuttivat idealtaan nykyisiä, Metsäyhdistyksen järjestämiä valtakunnallisia Metsäpäiviä: niillä keskusteltiin esitelmien johdattamana ajankohtaisista ja tärkeistä metsäasioista. Vuosikokousten aineistoja ja muita kirjoituksia painettiin yleiseen jakeluun – nykyisin ne löytyvät yhdistyksen verkkosivulta.

Yhdistyksen ensimmäisessä, vuonna 1879 julkaistussa niteessä kerrottiin muun muassa hankikylvöstä uutena metsänviljelymenetelmänä.

1800-luvun lopun kansallisuusaate väritti myös Metsäyhdistyksen kokouksia. Yhdistyksen kielenä oli ensin ruotsi, mutta se vaihtui jo ennen vuosisadan vaihdetta suomeen.

1880-luku: Metsänistutusta ja valistusta

Alkuvaiheessa Metsäyhdistys oli kiinnostunut ohjaamaan käytännön metsänhoitoa. Se palkkasi oman metsänistuttajan, ruotsinmaalaisen A. A. Johanssonin, huolehtimaan suurtilojen metsänistutuksesta ja harvennuksista mutta myös taimitarhojen perustamisesta ja muun muassa pensasaitojen istuttamisesta.

Kansan valistaminen ohjasi aikakauden hengessä myös metsäorganisaation toimintaa. Näyttelyt koettiin tuohon aikaan oivaksi keinoksi kertoa suurelle yleisölle metsäasioista. Yhdistys oli mukana esimerkiksi Viipurin maatalousnäyttelyssä vuonna 1887. Palkintoja se jakoi ansioituneesta metsänviljelystä.

1880-luvulla Metsäyhdistys otti julkisesti kantaa esimerkiksi valtion asutustoimintaan, metsäntutkimuksen kehittämiseen ja metsätilastoinnin tärkeyteen.

1900-luku: Julkaisuja ja metsäretkeilyä

Vuosisadan vaihteessa Metsäyhdistyksessä oli lähes kolmesataa jäsentä, heistä vajaa puolet metsäammattilaisia.

Kun Metsäyhdistys täytti 30 vuotta, sen yksityismetsätalouteen liittyvä käytännön metsäneuvonta siirtyi uudelle yhdistykselle Tapiolle. Samoihin aikoihin edesautettiin muiden metsäalan järjestöjen kuten Suomen Metsätieteellisen seuran perustamista.

Metsäyhdistyksessä työskenteli vakituinen päätoimittaja ja nelijäseninen toimikunta. Metsätaloudellisessa Aikakauskirjassa ja Erikoistutkimuksia -sarjassa julkaistiin enimmäkseen ammattikunnalle tarkoitettuja kirjoituksia. Ammattitaidon ylläpitäminen ja kohottaminen metsäretkillä muodostui jokavuotiseksi perinteeksi. Aikakauden kuvissa hattupäiset herrat nojailevat sateenvarjoihinsa kuusikossa.

1920-luku: Metsäpropagandatoimisto

Kun Olli Heikinheimo astui tuolloin vielä henkilöjärjestönä toimineen Metsäyhdistyksen puheenjohtajaksi vuonna 1924, yhdistyksen jäsenmäärä oli kasvanut jo melkein kuuteensataan.

Ensimmäinen Metsäviikko eli nykyiset Metsäpäivät järjestettiin vuonna 1925 yhteistyössä metsäalan muiden järjestöjen kanssa. Pari vuotta myöhemmin Metsäpäivillä järjestäytyi Suomen Metsänhoitajaliitto.

Metsäyhdistyksen toiminnassa yleinen valistustoiminta vahvistui metsäammatillisten asioiden rinnalla. Julkaisujen tueksi esitettiin metsäpropagandatoimiston perustamista. Toukokuussa 1927 perustettiinkin Metsätaloudellinen Valistustoimisto, joka julkaisi talvisotaan mennessä noin 2400 metsätaloutta ja puunjalostusteollisuutta käsittelevää artikkelia. Myös valokuvia, elokuvia ja postikortteja käytettiin kertomaan metsätaloudesta.

Esimerkiksi viidennen Metsäviikon alla vuonna 1929 ylioppilaat järjestivät autokulkueen, jossa esiteltiin puulla käyviä moottoriajoneuvoja. Metsäretkille vietiin myös ulkomaalaisia vieraita.

1940-luku: Metsäaatteellinen keskusjärjestö

Kuudenkymmenen ensimmäisen vuoden aikana Metsäyhdistys oli ehtinyt olla mukana lähes kaikessa metsään liittyvässä toiminnassa. Se oli tehnyt metsäneuvontaa, koulutusta ja yleistä valistustoimintaa. Erityisesti se oli toimittanut erilaisia julkaisuja, kannanottoja ja esitelmiä. Sen pohjalta oli syntynyt uusia metsäalan organisaatioita.

Keväällä 1941 Metsäyhdistys nimettiin metsäalan aatteellisten järjestöjen keskusjärjestöksi. Uusi nimi oli Suomen Metsäyhdistys – Finska Forstförening. Ensimmäisiä jäseniä olivat keskusmetsäseura Tapio, Suomen Uittajainyhdistys ja Suomen Metsänhoitajaliitto.

Tärkeä osa toimintaa olivat pohjoismaiset ja kansainväliset suhteet. Esimerkiksi vuonna 1946 Pohjoismaiden Metsäunionin Suomen edustajisto valittiin Metsäyhdistyksen vuosikokouksessa.

Metsäviikko oli metsäväen ykköstapahtuma Suomessa. Järjestettiinpä se kerran Äänislinnassakin. Metsälehti noteerasi tapahtuman usein etusivun arvoiseksi uutiseksi.

1960-luku: Valistus vaihtui tiedotukseen

Vuonna 1963 metsätaloudellinen valistustoimisto nimettiin modernimmin Metsätiedotustoimistoksi ja sekä sen että Metsäyhdistyksen asioita nimettiin hoitamaan Teppo Warras.

Metsäviikon eli nykyiset Metsäpäivät avasi 1960-luvulla Helsingin messuhallissa presidentti Urho Kekkonen. Yhdistys tunnettiin syyspäivistään, retkien järjestämisestä sekä metsäpoliittisista kannanotoistaan, jotka koskivat muun muassa metsävarojen riittävyyttä.

Yhdistys vaikutti radion metsäohjelmiin ja ryhtyi julkaisemaan metsätilastoja useilla kielillä Vuosirenkaassa. Vuonna 1938 aloittaneen Metsätaloudellisen Aikakauslehden perinnettä jatkoi vuodesta 1969 lähtien Metsä ja puu -lehti, jonka ensimmäinen päätoimittaja Pauli Leiwo pohti ensitöikseen metsätiedotuksen vaikeuksia yhtenäisen metsäpolitiikan puuttuessa ja eri tahojen ristiriitaisen tiedottamisen vuoksi.

1970-luku: Uutta väreilyä

Luonnonsuojelu ja ympäristöasiat tulivat 1970-luvulta alkaen oleelliseksi osaksi metsäkeskustelua. Ristiriitoja suojelun ja metsien käytön välillä oli myös metsäsektorin sisällä. Metsäasioista kampanjoiminen ei aina onnistunut, kun toimijat eivät joka kerta päässeet sopuun sisällöistä ja toimintatavoista.

Metsäyhdistyksessä tiedottaminen kehittyi ja laajeni. Metsätiedotustoimiston tiedotuspäälliköksi vuonna 1976 nimetty Jussi Akkanen aloitti aktiivisen kouluyhteistyön.

2000-luku: Kohti auringonnousua

Uuden vuosituhannen alussa metsäala pyristeli eroon lamavuosista ja auringonlaskun alan maineesta. 1990-luvulla aloittanut toiminnanjohtaja Juhani Karvonen tarttui haasteisiin ja pian yhdistys oli monessa mukana.

Yhdessä Puuinfon kanssa Metsäyhdistys nosti suomalaisen puun arvoa esiin kampanjoissa kuten Puun vuosi, Puun aika ja PuuEurooppa. Yhdistys oli mukana myös hankkeissa, kuten PlusMetsä ja Metsä 2000.

2010-luku: Suomen Metsäyhdistys tänään

140-vuotias Metsäyhdistys on kasvanut koko metsäalan asiantuntevaksi ja luotettavaksi yhteistyökumppaniksi, joka missionsa mukaan rakentaa metsien kestävän käytön ja metsäalan tulevaisuutta yhteistyöllä, vuorovaikutuksella ja viestinnällä.

Se tunnetaan muun muassa forest.fi-verkkolehdestä, Päättäjien Metsäakatemiasta, Metsävisasta, Metsä puhuu -hankkeesta ja tietenkin Metsäpäivistä, jotka edelleen keräävät monisatapäisen yleisön valtakunnalliseen seminaaritapahtumaan Helsingissä.

Vuonna 2017 Suomen Metsäyhdistys verkostoituu ja keskustelee metsäasioista myös sosiaalisessa mediassa. Se on luonut nuorille pelillisen oppimismateriaalin Havinan, joka sukeltaa biotalouden historiaan ja tulevaisuuteen. Yhdistyksen verkkosivuilla Metsäbiotalouden tulevaisuuskuvasto kertoo toteutettavissa olevista ratkaisuista.

Metsäyhdistys tuo suomalaisen metsäviestintäosaamisen esiin sekä kotimaisissa että kansainvälisissä yhteistyöhankkeissa. Se on mukana muun muassa FAO-UNECEn Forest Communicators Networkissä jaFAOn globaalissa metsäviestintäryhmässä.

Suomen Metsäyhdistyksellä on kaikkiaan 48 jäsentä. Jäsenistössä on edustettuna käytännössä koko metsäala. Lisäksi jäsenistöön kuuluu monia ammatti-, harrastus- ja vapaa-ajanjärjestöjä. Henkilöjäseniä yhdistyksellä ei ole, lukuun ottamatta seitsemää kunniajäsentä. Yhdistyksen toiminnanjohtaja on vuodesta 2014 lähtien ollut Anders Portin. Yhteensä työntekijöitä on kolmetoista, ja he tekevät vaikuttajaviestintää, nuorisoviestintää ja toimintaympäristön seurantaa.