Puukuitutekstiilejä kehitetään useissa hankkeissa

Ioncell-kuidusta tehtyjä kankaita ja vaatteita. Kuva: Metsä Fibre

Yhteystiedot

  • Ali Harlin, tutkimusprofessori, puh. 040 533 2179, sähköp. ali.harlin(at)vtt.fi

     

Tekstiilin tekeminen puu- tai sellukuidusta edellyttää kuitujen liuottamista. Perinteisessä viskoosiprosessissa tämä tehdään rikkihiilen avulla, joka kuitenkin on erittäin myrkyllistä ja paloherkkää. Uusien teknologioiden tavoitteena onkin rikkihiilen korvaaminen.

VTT on keskeinen tekijä uusien teknologioiden kehittämisessä. Pisimmällä niistä on karbamaattiteknologia, jossa liukoselluloosa muunnetaan liukoiseksi urealla.

Prosessissa saatavat kuidut ovat pehmeitä. Siksi ne soveltuvat esimerkiksi hygieniatekstiileihin tai puuvillasekoitteisiin.

Karbamaattiteknologia ei ole uutta ja siksi sen kehittäminen on pitkällä. Pilottilaitos alkaa tuottaa sillä tekstiilikuituja VTT:n Bioruukissa Espoon Kivenlahdessa kesäkuussa 2017. Kuituja kaupallistaa Infinited Fiber Company.

Toinen teknologia on BioCelSol, jossa selluloosa muokataan entsyymien avulla. Sen teollisesta soveltuvuudesta ei ole vielä tietoa.

Kolmas teknologia on nimeltään Ioncell-F. Sillä saatavan kuidun hyvä puoli on, että se on lujempaa kuin nykyisin myynnissä olevat tekstiilikuidut. Toisaalta kuidusta tulee hauraampaa, se nyppyyntyy helpommin ja sitä on vaikeampaa värjätä.

Ioncell-teknologiassa kuitu liuotetaan ionisella liuottimella, jonka on kehittänyt Helsingin yliopisto. Pääongelma kehitystyössä on liuottimen talteenoton ratkaiseminen. Teknologiassa kuituja vedetään Aalto-yliopiston kehittämällä menetelmällä ilman läpi.

Toistaiseksi Ioncell-teknologialla on tehty vain muutama pieni vaatekappale. Seuraavassa vaiheessa myös kuitujen valmistusta pyritään skaalaamaan pilottimittakaavaan. Teknologiaa tuskin kuitenkaan saadaan teolliseen mittakaavaan ennen 2020-luvun loppupuolta.

Samat teknologiat käyvät myös tekstiilien kierrätykseen. Se kiinnostaa puuvillantuotannon ympäristöongelmien ja kasvavan tekstiilijätteen määrän takia.

Siistattua puuvillaa voidaan käyttää sekä karbamaatti- että Ioncell-prosessien raaka-aineena.

Jos puukuitutekstiilien tuotanto saadaan kehitteillä olevilla teknologioilla kannattavasti teollistettua, sen menestyksestä ei ole epäilystä. Metsäpohjainen raaka-aine pärjää ympäristöystävällisyydellä: puuvillan viljely on yksi maatalouden suurimmista ympäristöongelmista ja lisäksi se kilpailee peltoalasta ruoantuotannon kanssa, toisin kuin puu.

Öljypohjaisiin tekokuituihin verrattuna puukuitu on parempaa, koska sen raaka-aine on uusiutuvaa ja se on uuden teknologian ansiosta myös täysin kierrätettävää.

Jos esimerkiksi koko Suomen metsien noin sadan miljoonan kuution vuosikasvusta tehtäisiin kangasta, se kattaisi tekstiilien 140–150 miljoonan tonnin vuotuisesta maailmanmarkkinasta vasta kymmenen prosenttia. Toisaalta tekstiilien maailmanmarkkina on runsas puolet selluloosan maailmanmarkkinasta.

Raaka-aineeksi kelpaa mikä hyvänsä puulaji. Lisäksi tekstiilin jalostusarvo on suuri – kilohinnaltaan tekstiili voittaa kaikki metsäteollisuuden aiemmat suurten volyymien tuotteet.

Suomalaisista metsäteollisuusyrityksistä Metsä Fibre ja Stora Enso ovat mukana Ioncell-prosessin kehittämisessä.

Palaute